Lastenvaateyrittäjän ajatuksia

Luovutus..

2012-01-18T15:33:00.001+02:00

Tapasimme jo yli 15 vuotta sitten. Ihastuimme ehkä ja tapailimme silloin tällöin. Muistan ikuisesti, kun sanoin, että jos tekisimme yhdessä lapsia, ne olisivat kauniita! Siihen se sitten loppui. Sinä lähdit töihin kauas, minä jäin tänne. Elimme omaa elämää välissä, soittelimme joskus kuulumisia.

Sitten vuosia myöhemmin tapasimme uudestaan! Oli vappu ja arvatenkin tapasimme ravintolassa. Minä onneton vedin överiksi ja paha olohan se tuli. Juoksin sinua karkuun, ettet näkisi minun oksentavan ja sinä luulit, etten halua sinua. Vedellä ja muutamalla happihyppelyllä sain onneksi kasattua itseni ja samaan kyytiin sinun kanssasi. Yö oli mieletön ja pitkä, valvoimme aamuun asti ja olimme kovaa kyytiä rakastumassa. Tiesin, että kuulumme yhteen!

Siitähän meidän yhteiselomme sitten alkoi. Pari vuotta myöhemmin pääsiäisenä 2003 annoin sinulle lahjan. Pääsiäismunan, jonka sisällä olikin lelun sijasta pieni lappu: ”meille tulee vauva”. Olit niin onnellinen!
Kihlauduimme saman vuoden kesällä Saksassa, jonne matkasimme moottoripyörälläsi, uusi yhteinen tulokas mahassani. Pariisiin piti päästä, mutta koti-ikävä iski Bremenissä ja takaisin oli käännyttävä. Kotona odotti 4-vuotias pikkutyttöni. Jolla ei kyllä ollut mitään hätää, mutta minä en enää osannut kuin itkeä!!

Poikamme ristiäisten yhteydessä vannoimme ikuisen rakkautemme, romanttisesti ystävänpäivänä. Huoh, siitäkin on jo kahdeksan vuotta..

Kolme vuotta myöhemmin sain taas yllättää sinut. Annoin isäinpäivälahjaksi 4 ruusua. Yhden jokaiselta lapselta. Kyllä oli ilme näkemisen arvoinen, kun et millään meinannut ymmärtää, että kannoin kaksosia.
Apua, miten hirveältä ajankulu tuntuu. Nyt kirjoittaessani mietin, kun nämä pikkuiset yllätykset lähtevät jo ensi syksynä esikouluun!

Ai vitsi mitä vuosia elimme. Oli ylä-ja alamäkiä, niinkuin yleensä kaikissa parisuhteissa, mutta me elimme. Elimme kuin vastarakastuneet vuosia. Sanotaan, että alkuhuuma kestää aina vain maksimissaan kaksi vuotta..meillä se kesti melkein kahdeksan. Nautimme yhteisestä ajastamme. Kävimme kahdestaan pienillä reissuilla. Kesällä moottoripyörällä, talvella autolla. Illaksi saatoimme ajaa kaupunkiin syömään ja joskus jäätiin hotelliin yöksi. Ihan vain, että saimme olla myös kaksin. Niin paljon kun nautimmekin lasten kanssa olosta, arvostimme myös kahdenkeskeistä aikaa. Ja ne ajat olivat arvokkaita. Yhtä reissua vaille kaikki oli onnistuneita! Joskus ajoimme vaan nukkumaan jonnekin. Oli mukava saada nukkua niin pitkään kuin haluaa ihan kaksin. Nauttia vain toisen lähellä olosta. Kaipaan sitä kaikkea!!
Kuulin monesti ulkopuoliselta, että miten ihmeessä te voitte olla tuollaisia niin monen vuoden jälkeenkin :) Yksikin nainen sanoi, että ihana seurata miten miehesi katsoo sinua. Silmät osoittavat valtavan rakkauden. Miten palvova katse onkaan. Tiesin sen ja tunsin sen ja minä tunsin juuri samoin. Ei ole olemassa ketään kaltaistasi minulle eikä tule koskaan olemaan. Olimme ne yksi miljoonasta. Luotimme, rakastimme, arvostimme..et voi ymmärtää, miten paljon toista ihmistä voikaan rakastaa. Sitä antaisi henkensä toisen puolesta. Ja joka kerta kun mietit häntä, tuntuu mahan pohjassa vihlaisu kuin teinitytöllä. Toisen lähellä haluaa olla kokoajan, ihan vain olla. Halata, koskettaa, suudella. Kerroin joka päivä rakastavani sinua ja sinä halusit myös kertoa sen minulle. Sana, jota ei voi koskaan tuhlata liikaa, kun sitä tarkoittaa. Viestittelimme paljon, kun emme olleet yhdessä. Joku viesti on tallessa minulla vieläkin. Voi kun saisin samanlaisia sinulta vieläkin. Ne oli ihania! Olit mielessäni kokoajan!

Sitten tapahtui jotain. Alkoi olla isompia säröjä, jotka kaikki jätti pieniä arpia. Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi ja rakastimme. Mutta jotain tapahtui parin vuoden aikana, mitä emme enää saaneetkaan korjattua. Tuli hiljaisuus, tappava hiljaisuus.

Joulun jälkeen tein päätöksen, mikä vaikuttaa koko loppuelämäämme. Muutin pois kotoa. Meillä oli ongelmia, joille päädyin antamaan lisätilaa. Ja lisätilaa meille, jotta oppisimme taas arvostamaan toisiamme ja sitä mikä on tärkeintä. Olemme niin totaalisesti jumissa, että jotain on tehtävä. Joskus pitää tehdä kipeitäkin päätöksiä päästäkseen eteenpäin. Asunnon tarkoitus alun perin oli olla vain kakkoskotina, jossa voisimme välillä hengähtää. Ajatuksella, kun toinen ei ole kokoajan lähellä, oppii arvostamaan sitä, minkä on menettämässä. Vaikea selittää.
Asunto oli olemassa jo puoli vuotta aiemmin, en saanut sinne ikinä lähdettyä. En vain osannut olla luotasi poissa. Nyt päätös oli tehtävä.

Meillä olisi vielä mahdollisuutemme, jos annat. Jos vain sanoisit, että haluat. Olen niin heikkona sinuun, että jos voisit kertoa minulle, että vain minä merkitsen sinulle jotain, antaisin anteeksi. Jos todella tarkoittaisit sitä, palaisin. En haluaisi elämältäni muuta kuin perheemme yhteen. Niinkuin aiemmin, nyt vaan on pöytä puhdistettavana. Tiedän sydämessäni, että voisimme olla onnellisia, jos kumpikin sitä haluaisi. Haluaisin, että haluat, mutta sitähän et päätä kuin sinä itse. Ei riitä, että minä haluan, siihen tarvitaan kaksi! Nyt olet niin kylmä, etkä jaa tunteitasi ainakaan minulle, niin en todella tiedä mitä tapahtuu. Ja se saa minut pelkäämään ihan helvetisti. En ole vielä valmis luopumaan..

Nyt elämme arkea, mitä monet elävät, mutta minulle se vain on vielä niin hankalaa. Kaipaan sinua mielettömästi. Sinua ennen tätä kaikkea paskaa, mitä niskaamme saimme.
Lapset ovat nyt luonasi. Saan heidät taas maanantaina. Siihen asti en osaa kuin itkeä. Ikävääni lapsiin, ikävääni sinuun. Vaikka olemme satuttaneet toisiamme, loukannut ja nöyryyttänyt, ikävöin sinua silti. En voi olla palaamatta aikaan, kun rakastimme. Ei ollut maailmassa ketään muuta kuin me, kun olimme yhdessä.
En osaa päästää irti. Ystäväni ovat sanoneet, että tulee aika kun helpottaa. Kai siihen on uskottava. Että on edes jotain mihin uskoa. Kaikki muu on revitty rikki sielua myöten!

Rakastan Sinua, en osaa muutakaan. Olisi niin helppoa, jos en rakastaisi.

Voi kauhea Syksy!

2011-11-17T13:18:00.000+02:00

Nyt on se aika vuodesta, kun on aika repiä hiukset päästä, syödä kaikki kynnet varpaita myöten ja tuskailla!
Sanoin aiemmin, miten paljon pidän syksystä. No joo-o, mutta rajansa kaikella! Nyt ollaan kuitenkin jo marraskuun paremmalla puolella ja vettä tulee. Haluan talven! Haluan lunta ja pikku pakkasta. Sitä ne muutkin odottavat..nimittäin asiakkaani. Ei lähde toppa liikenteeseen, ennenkuin talvi on näyttänyt, että se tulee tänäkin vuonna. Se on juuri se aamu, kun herätään valkoisuuteen. Kaivetaan paniikissa lämpimiä kamppeita ja huomataan, ettei ne enää sovikaan. Koulu- ja hoitopäivä mennään joillain ja niiden jälkeen rynnätään kauppoihin. Se on ehkä se vuoden paras päivä minulle :)
Nyt siis vain odotellaan. Istutaan ja katsellaan kallista toppavarastoa ja lasketaan päiviä milloin laskut erääntyy. Osa on jo erääntynyt, mutta mitenkäs maksat, kun raha on kiinni varastossa. Ja ihan oikeasti niissä on kiinni niin paljon, että hirvittää!
Ei kai auta taas, kun ottaa puhelin kouraan ja alkaa soittelemaan. "Anteeksi, olen pikkuisen myöhässä. Saatte kyllä kaikki saatavanne, mutta myöhässä." Inhottavaa, kun tietää, ettei välttämättä ole herkkua siellä toisessakaan päässä. Mutta aika hyvin sitä maksuaikaa kuitenkin irtoaa, kun vaan kehtaa pyytää.
Tiedän, että monet yritykset ovat ajautuneet kriisiin juuri siitä syystä, että ovat vain yksinkertaisesti ahdistuksessaan jättäneet laskukirjeet aukomatta, kun ei rahaa ole. Perintäänhän ne sitten menee ja kulut jäävät sinulle. Siitä jos päästää eteenpäin niin edessä on se, että joku todella kettuuntunut odottelija hakee sinut konkurssiin. Siksipä ei kannata kaivautua maan alle, oli miten tiukkaa tahansa. Ymmärrystä löytyy, kun edes yrittää.

Tänä vuonna on hehkutettu joka tuutista ja torvesta sitä, miten tärkeää on, että palvelut hankitaan omalta paikkakunnalta. Sen tärkeyttä ei voi ehkä liikaa toitottaa. Yksi ihminen ehkä ajattelee, että ei minun pienellä panostuksellani ole merkitystä. Mutta kun se yksi ihminen ei ole yksin, vaan kun niitä on useampi, niin merkitys on erittäin suuri. Oli kysesessä iso tai pieni ostos.
Kesän lopulla kirjoitinkin facebookiin tästä asiasta, kun olin niin kauhuissani erään asukkaan kommentista, ettei periaatteesta osta omalta kylältä. "Hyvä Niina (nimi tietenkin muutettu), pidä tuo periaate!" huutaa vanhemmat taustalla. Koko perhe isommasta pienimpään on siis aivopesty tähän, ettei omalta kylältä kannata hankkia mitään. Lopullinen syy onkin sitten jäänyt hämärän peittoon. Ruokakaupassakin he käyvät naapurissa. Ja todellakaan muita kodin ym. hankintoja ei kuvitellakaan ostettavan Pielavedeltä. Mielestäni on juuri meidän vanhempien tehtävä auttaa myös lapsiamme ajattelemaan, että mitä enemmän eurot saa pyörimään omalla kylällä, sitä paremmin me kaikki voimme. Palvelut säilyy lähellä ja kaupat pystyy palvelemaan asiakkaistaan laajemmin, mitä enemmän niitä käytetään. Jos tilanne on päinvastainen, niin olemme kohta tilanteessa, että omalta kylältä ei löydy postia, R-kioskia, alkoa, erikoiskaupoista puhumattakaan. Sitten päästään taas aiheeseen "kun ei täältä saa yhtään mitään!!!!" Onkohan esimerkiksi tämä periaattesta muualta ostava ajatellut sitä, kun on lähtenyt jokaviikkoiselle käynnilleen naapurikaupunkiin.

Eikä tämä ole ensimmäinen kerta todellakaan, kun asia on pöydällä. On ollut paikallislehdessäkin yleisöosastolla kirjoituksia monta kertaa. Mieleenpainuvin on nimimerkillä "kaupungista hupinsa hakeva", joka tiesi sanoa, että köyhä ostaa kaupungista. Ei tähän yhtälöön tietenkään oteta huomioon sitä, että kaupunkiin on matkaa. 98 bensa maksaa tällä hetkellä 1,61€/litra. Kaupunkireissuun menee aikaa useammasta tunnista koko päivään, jolloin tietenkin myös nälkä ehtii yllättää moneen otteeseen. Ja mitenkäs niiden kaikkien houkuttelevien kahviloiden ja ruokapaikkojen ohi edes pääsisi. Käydään siis syömässä ja jos päivä pitenee , niin vielä kahvilla tai toisinpäin. Hups, siinäpä meni perheellä aika monta kymppiä. Siellä tulee myös halpamyymälöissä tunne, ostetaan kun halavalla saadaan..vaikkei nyt välttämättä tarvitakaan. Eipä olisi tuotakaan krääsää tullut haalittua nurkkiin pyörimään omalta kylältä. Ja taas meni muutama kymppi. Puhelin ja TV ostetaan tietysti kaupungista. Mutta entäs sitten, kun niihin tulee vika? Eikun auto alle ja kaupunkiin. Eikä muuten ole kukaan kantamassa jääkaappia kotiin kaupungista. Meidän kylän kauppiaalta saa täyden palvelun. Laitteet asennetaan paikalleen, opastetaan ja viedään vielä vanhatkin pois samaan hintaan. Ja jos jostain syystä tulee vikaa, niin homma hoituu vaivattomasti. Listani voi jatkua loputtomiin ja varmasti jokainen sieltä löytäisi yhtäläisyyksiä omaan reissuunsa.

En sano, etteikö olisi mukava käydä kaupungissa shoppailemassa silloin tällöin, mutta jos se alkaa olla periaate ja menee niin pitkälle, ettei omasta kylästä kelpaa edes ruoka, niin ollaan jo liian pitkällä ja tehdään hallaa. Enkä myöskään väitä, etteikö jotkin asiat olisi kaupungissa halvempia. Monia niistä kutsutaan sisäänvetäjiksi. Sanotaan nyt vaikka, että Prismoissa on kahvi tarjouksessa 2,99€ ja sitä sitten innolla lähdetään hakemaan maalta asti. Se myydään siellä alle nettohinnan, eli tarkoittaa sitä, että prisma maksaa asiakkaalle siitä, että ne hakevat sen kahvipaketin sieltä. Kuulostaa hullulle, mutta ei ole ihan niin ystävällistä kun annetaan ymmärtää. Prisma kyllä tietää, että ostokset eivät jää pelkkään kahvipakettiin ja persnetto kahvipaketista tulee monin kerroin takaisin muissa tuotteissa. Pääasia on, että asiakas on saatu asioimaan juuri heille. Huom! Prisma on vain esimerkkinä..kaikki hypermarketit tekevät tätä samaa. Se ei ole mikään salaisuus.

Me pienet kilpailemme hypermarketteja vastaan palvelulla, joka on aina saatavilla. Myyjiä ei tarvitse etsiä ja pyrimme palvelemaan kaikki niin hyvin kuin vaan pystymme. Olemme aidosti asiakkaan puolella ja haluamme, että asiakas on tyytyväinen saamaansa tuotteeseen ja palveluun. Tällöin saamme hänet palaamaan myös uudelleen. Emme tee sitä teennäisesti vaan haluamme aidosti, että meiltä lähtiessä olisi kaikilla hyvä mieli, sai haluamansa tuotteen tai ei. Ei meilläkään pysty ihan kaikkea olemaan mitä asikas haluaa. Siinä tapauksessa pyrimme ohjaamaan asiakkaan sinne, mistä tuote voisi löytyä. Hinnat ei monessakaan tuotteessa poikkea muista kaupoista. Minulla esim. Name It:n tuotteet, jotka ovatkin lähes 80% kaikista sisävaatteista, ovat saman hintaisia kaikkialla. Ostit ne sitten Helsingistä, Rovaniemeltä tai Ruotsista. Sama pätee myös moniin ulkovaatemerkkeihin. Erona on jotkin tuotteet, mitkä ovat tismalleen samoja kuin vaikka jossain marketissa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että minä hinnoittelisin tuotteet ylihintaisiksi, jos ne ovat hieman halvempia muualla. Vaan siitä, että market saattaa ostaa niitä 10 000kpl ja minä 10kpl, jolloin ostohinta on meille eri. Suurta eroa näissä ei kuitenkaan ole..yleensä n. 10%:a maksimissaan. Tai sitten kyseessä on juuri se sisäänvetotuote.

Näitä asioita on aikaa ajatella, kun katselen tuota kallista toppaa ja pelkään, että jos ei talvi tule, niin saattaa olla perheillä asiaa kaupunkiin sillä ajalla ja sieltä sitten hankitaan toppa samalla..Ja siinä sitten on tämä tyttö ihmeissään, kun raha on edelleenkin kiinni topassa ja talvi on mennyt. Siinäpä ei auta enää toimittajille itkeä. Pulassa ollaan! Niin pienestä se on kiinni..

Haastavaa on lasten pukeminen tänä päivänä. Vaatimukset kovenee ja niin "kaikkitietävä" kun luulen välillä olevani, niin totuus iskee viimeistään siinä, kun sopivaa päällepantavaa ei löydy edes omalle teinille!

Mukavaa talvenodotusta! Kyllä se sieltä vielä tulee :)

Aurinkoenergiaa

2011-03-06T19:23:00.000+02:00

Kirjoittelin tuossa taannoin, miten ihana syksy on, mutta ei kyllä käy haukkuminen tätä kevääntuloakaan! Ajelen töihin ja töistä kotiin ja aurinko paistaa mennen tullen. Asfaltti on jo paikoin sulaa ja kuivaa..tekisi mieli vetää aurinkolasit nokalle, aukaista ikkuna ja vääntää stereot täysille. Ainiin, olen jo 32vee, enhän minä voi tuommoisia juttuja harrastaa. Tyydyn vain vetämään aurinkolasit nokalle ja stereot niin, ettei korviin ota. Juu eikä puhettakaan, että ikkunaa voisi aukaista. Sitten sitä ei käännä päätä viikkoon! Eipähän pääse teinit naureskelemaan, että mitä tuokin yrittää Toyotan reuhkalla, eikä mummoilta tule paheksuvia katseita teinihurjastelusta.

On mielettömän ihanaa pitkän pimeän talven jälkeen saada jatkaa päivää vielä työpäivän jälkeenkin. Sitä on jopa lähtenyt lasten kanssa vielä pitkäksi aikaa ulos lenkille ja mäkeä laskemaan. Talven pimeydessä nämä jää ainakin täällä maalla tekemättä..tai siis minulta ainakin jää, kun en uskalla pimeään metsän keskelle mennä! Eikä kyllä oikein jaksakaan, joka taas johtuu varmaan siitä, että ei tule oltua muuta kuin töissä ja kotona iltahommat ja nukkumaan, töissä ja kotona iltahommat ja nukkumaan jne jne..

Ihanaa aurinkoista kevättäni varjostaa vieläkin vaikeuksista ylipääseminen. On ollut uuvuttavaa huomata miten pitkä ja piinallinen matkani kuilun reunalta on. En tosin ajatellutkaan, että asiat menisivät tasapainoon hetkessä, mutta kyllä tämä pari kolme vuotta alkaa olla ylitsepääsemättömän stressaavaa ja väsyttävää. Eikä auta sanoa, että älä kokoajan mieti. Vaikka kuinka yrität ajatella positiivisesti ja syrjäyttää ikävät ajatukset, niin kyllä se siellä valitettavasti takaraivossa kokoajan kolkuttelee miten kurjasti asiat vieläkin ovat. Jos ei jostain syystä kolkuta, niin kolmannet osapuolet kyllä muistuttavat olemassaolostaan tasaisin väliajoin. Arvelevat varmaan, että saatan vaikka unohtaa. Se kyllä on aika ominainen piirre minulle nykyään tuo unohtaminen, mutta näitä muistuttelijoita ei kyllä passaa unohtaa hetkeksikään tai haastemies kolkuttelee ovelle melkoisen pian.

Tiedän, että rahaa ei saisi toivoa, mutta eilen kun saunan jälkeen istuin pihalla ihmettelemässä kaunista tähtitaivasta ja näin tähdenlennon, niin se vain lipsahti kuin apteekin hyllyltä: Anna minulle sen verran rahaa, että saan ostovelkani kuitattua. Ja jatkoajatus oli: tai itseasiassa jos ihan pikkuisen enemmän, että saisi lainoja hoidettua pois samalla, niin olisi hengitystilaa! Heti kadutti! Olisi pitänyt toivoa rakkautta ja maailmanrauhaa!! Kyllähän se vaan on niin, että maallistahan tämä kaikki on ja se ei tapa jos kaikki meneekin. (vaikka olisihan se ihan kivaa onnistua siinä, mitä yrittää tehdä). Asioiden tärkeyden tajuaa varmaan vasta sitten, kun omalle kohdalle sattuu jotain. Esim. jos lapsi sairastuisi vakavasti, niin siinä tuskin enää itkisi firman heikkoutta. Tämmöisiä me silti olemme, tai en kai minä voi puhua kuin omasta puolestani. Olen siunattu, kun minulla on 4 ihanaa tervettä lasta (josta kyllä olen saattanut joskus sanoa riidan keskellä jotain toisensuuntaista.) Kiitos heistä..olkoon sitten vaikka elämä taistelua muulla saralla.

Sitten tämmöinen pieni loppukevennys, ettei mene ihan itkeskelyksi taas. Tunnustaudun aika uskonnolliseksi ihmiseksi. Siis semmoiseksi perususkovaiseksi. Lasten kanssa rukoillaan iltaisin ja joskus jopa huomaan puhuvani Jumalalle esim. juuri silloin saunan jälkeen yksin pihalla. No yksi päivä juteltiin maailman synnystä lasten kanssa ja esikoiseni tuhahti, että et kai sinä äiti usko tuollaiseen hölynpölyyn! Olin aika järkyttynyt, mutta hän on tällä hetkellä hyvin vakuuttunut tieteestä. No, onneksi ikä sallii mielipiteen vaihdon vaikka heti huomenna, joten en laita lasta ainakaan vielä kristilliselle leirille imemään raamatun oppeja. Poika (7) sen sijaan sai aikaan melkoisen naurunpyrskähdyksen, kun kertoi pokkana saunassa tatuoivansa Jeesuksen kuvan käsivarteensa. Ok, mikäs siinä, jos vielä täysi-ikäisenä olet yhtä varma asiasta!

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

2011-01-05T17:09:00.003+02:00

Sepä olisi taas vuosi vaihtunut..mihinköhän meni edellinen?! Melkoisen kiireen keskellä rämmitty viime vuosi tosiaan meni kuin elokuva pikakelauksella. Alkuvuotta varsinkin kun jälkeenpäin tarkastelee, niin ei haittaa kyllä yhtään, vaikka on mennytkin. Ja hups, lapset ovat päässeet kasvamaan yhtä nopeasti ohi silmien kuin muukin aika. Kropassa joskus tuntuu tämä ajan patina itselläänkin, selkä valittaa ja väsyttää entistä enemmän! Tämä kroppa vaatii ainakin 9h yöunet, että pysyy suht`järjissään. Aloin kyllä reagoida itsekin tuohon kropan valittamiseen niin, että meidän makuuhuoneen nurkkaa on komistanut vuodenvaihteesta lähtien kuntokeskus. Mies väitti sen jäävän huonekaluksi, jos vanhat merkit paikkansa pitää, mutta haluan väittää toista. Toivottavasti vielä kuukaudenkin jälkeen kiinnostaa repiä rautaa ja selkä natisisi vähemmän. Vieläkun saisi itsensä lenkille raittiiseen ulkoilmaan, niin hyvä. Se vaan tuntuu niin vastustamattoman vaikealta pitkien työpäivien jälkeen, varsinkin nyt kun on pilkkopimeää! Seli, seli...tältä se kuntosavotta aina kuulostaa!

Hieman koostetta jos ottaa viime vuodelta, niin vuoden innoittaja oli ja on hienosti onnistunut talvi ja lukuisat kiitokset valikoimasta ja palvelusta! Vuodenajanvaihtelut ovat juuri ne, mitkä pitää vaatebisneksen jaloillaan kausittain. Jos olisi vaan uskaltanut, niin toppaa ja villavaatetta olisi pitänyt olla paljon enemmän. Nyt sille on ollut kysyntää yli tarjonnan. Toissa talvi vaan teki ainakin minut niin varovaiseksi, ettei uskalla riskeerata ihan yltiömäisiin varastoihin, ettei käy taas köpelösti. Siitähän se minun alamäki silloin alkoi, kun sen vuoden kallis talvivarasto jäi käsiin. Eikä ole ihan pieniä investointeja, varsinkaan kun kaikki raha on kiinni varastossa. No tästä vahingosta viivastuneena pyrin olemaan fiksumpi jatkossa.
Vuoden lannistaja oli tilanne, jossa asiakas ei ollut tyytyväinen ostamaansa tuotteeseen. Reklamaatioitahan aina tulee ja aina on asiat saatu asiakasta miellyttävällä tavalla ratkaistua. Ne ovat ikäviä tilanteita, mutta valitettavasti niitäkin tulee, ihmisethän niitäkin (vaatteita) tekee. Ja jos tuotteessa on virhe, niin ei epäilystäkään, etteikö meiltä saisi täyttä kauppasummaa takaisin! Pienemmästäkin virheestä saa, olemme aina olleet hyvin joustavia näissä tilanteissa. Pääasia, että asiakkaalle jää hyvä mieli, vaikka on joutunut näkemään vaivaa palautuksessa. Mutta tämä tilanne oli toisenlainen. Asiakas halusi palauttaa käytetyn virheettömän tuotteen. Vastaus ei kieltämättä ollut käytetystä tuotteesta, että tottakai, ota uusi tilalle, jos ensimmäinen ei miellyttänytkään. Selvitin asiakkaalle, että hän on tehnyt ostopäätöksen haalaria sovittaessa ja maksaessa ja jos olisi tullut katumapäälle kotona uudestaan kokeillessa, niin tottakai olisimme vaihtaneet. Mutta haalari oli ollut ulkokäytössä useamman kerran ja katumapäälle tultiin vasta sitten. Sain puhelun tätä asiaa liittyen myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuluttajavirastosta Asiallisesti mielestäni tilanteen hoisin, mutta asiakas viestitti myöhemmin, että meillä ei täällä sanaa asiakaspalvelu tunneta lainkaan. Höh, tämä on oikeasti painanut mieltä siitä lähtien. Meidän valttikortti on asiakaspalvelu ja siitä on aina ehdottomasti pidetty kiinni ja nyt tuli toisenlaista palautetta vastaan. Ei kai auta kun ottaa palaute vastaan ja oppia siitä. Asiakas ei ollut tyytyväinen tarjoukseeni hyvityksestä, eikä asiakaspalvelusta. Hyvitin haalarin kaikesta huolimatta, vaikka en olisi siihen velvollinen ollutkaan, joskus vaan on kaikkien kannalta näin parempi. Meitä ihmisiä on niin moneksi (onneksi) ja se tekeekin jokapäiväisestä asiakaspalvelusta haastavan. Pyrimme parantamaan kaikkia osa-alueitamme kuluvan vuoden aikana. Siinä yksi lupaukseni. Asiakaspalvelua, valikoimaa, ja ehkä luvassa on jotain yllättävääkin :)

Nyt menneenä syksynähän ZaZasilla tuli 5 vuotta täyteen. Sanovat tätä aikaa Kuolemanlaaksoksi, yrityksen kriittisemmäksi ajaksi. Jotenkin vaan minulla on pieni aavistus siitä, että tämä viisi vuotta ei ihan tässä minun tapauksessani riitä. Mutta viidessä vuodessa on kyllä ehtinyt tapahtua niin hirveästi, että ei ehkä monen yrityksen koko elinkaaressa tule tapahtumaan! Mutta mottoni onkin ollut, että mikä ei tapa, vahvistaa...ja asioilla on tapana järjestyä..näillä mennään! Erittäin antoisat ja vauhdikkaat, joskin myös aika raskaat viisi vuotta takanapäin ja uskallan väittää, että suunta on vain ylöspäin.

Olen saanut yllättävän monta puhelua ja sähköpostiyhteydenottoa lastenvaateyrittäjiksi aikovilta tai jo aloittaneilta. Tituleeraavat vanhaksi konkariksi :) Kyllä minua on hymyilyttänyt moinen nimike, itse kun tunnen olevani vasta aloittelijan saappaissa tässä vaativassa yritysmaailmassa. Jos vielä toiset viisi vuotta selviän ja olen voitonpuolella, niin sitten ehkä voin ottaa tuon vanhan konkarin kaikessa merkityksessään vastaan. Terveisiä vaan teille yhteyttä ottaneille, olette olleet mielessäni ja toivon teille kaikkea hyvää. Yhteen teistä en ole selvinnyt vielä vastaamaan, sen verran kiirettä on tämä aika. Mutta, jos haluat nopeita vastauksia, niin soita!

Uuden vuoden lupaukseni on, että tästä vuodesta tulee entistä parempi. Tavoitteeni edelliselle vuodelle oli saada ostovelat nollille vuodenvaihteeseen mennessä, mutta en onnistunut siinä! Nyt siis vielä tiukempi vaihde (jos se vain on mahdollista) päälle, ja sen on toteuduttava tänä vuonna! Olen luottavaisin mielin katse tulevassa. Asioilla kun on tapana järjestyä :)

Kuilun pohjalta kuilun reunalle!

2010-10-10T10:10:00.005+03:00

Syksy on EHDOTTOMASTI paras vuodenaika! Saan jotain ihmeellistä energiaa luonnosta. Ehdin ihmetellä ja ihastella sitä aina työmatkoilla, jota kertyy 27-50km suuntaansa. Tekisi aina mieli pysähtyä mäennyppylälle ja jäädä ihastelemaan horisonttia, mutta siinä vaiheessa muistuu mieleen ainainen paha..kiire! Kiire töihin tai kiire kotiin lasten luokse.

Nyt syksyllä sekin kiire itseasiassa on ihan mukavaa kiirettä. Olen jotenkin vääränlainen kun kiireestä vasta alkaa adrenaliini virrata ja saan aikaiseksi vaikka mitä. Kiitolinja, matkahuolto, posti ja muut kuljetusfirmat jonottavat pihalle tyhjennysvuoroa ja tuovat parhaimmillaan reilusti oman pituuden yli laatikkokasoja pihamaalle. Kuorman purkua, lajittelua, hinnoittelua, esillepanoa..sitä se syksy työrintamalla on. Juu ja ainiin se tärkein:myynti! Olen niiiin iloinen, kun syksyisin kauppa uudistuu niin totaalisesti. Syksy ainakin minulle on juuri sitä kaupankäynnin aikaa. Ja siitä sopivasti soljutaan jo joulumyyntiin. Mikäs sen mukavampaa, kun kauppa käy ja luotto huomiseen taas alkaa olla mielessä :)

Minulla on pieni tuntuma, että ihmiset eivät enää ajattele taannoista taantumaa. Työpaikkoja on jo saatu takaisin ja enää ei pelätä. Tämä syksy on saanut minutkin nostettua kuilun syvimmistä syövereistä kuilun reunalle. Ostolaskupinoa on saatu kurottua kiinni, verot ovat ajatasalla (huh!) ja nyt vaan toivotaan, että kauppa kävisi edelleenkin, ettei humpsahdeta takaisin kuiluun! Kiinniottamista kuitenkin vielä on reilusti. Voitteko kuvitella, ostolaskut (juuri ne rästissä olevat) olivat vielä jonkin aikaa sitten n.kolmasosan koko liikevaihdosta!!!!!!! Epätoivo oli välillä aika valtava (no joo, on se välillä vieläkin), mutta eteenpäin rimpuillaan. Siitä kyllä välillä ihan itseänikin ihmettelen, että mistä se sisu ja kiukku on aina löytynyt. Yritys on viittä vaille kaatumasillaan, mutta sitten eikun puhelin sitkeästi käteen, maksusuunnitelmia laatimaan, ja toimimaan!! menot kuriin ja myyntiä paremmaksi ajatuksella: tästä ei ole suunta kun ylöspäin!

Ja nyt kun sitä adrenaliinia taas on, niin mitä ihmeellisimpiä ajatuksiakin on päässä. Niistä yksi on tuleva Halloween-ilta Pielavedellä, joulujuttuja, kaikennäköistä pientä ja isompaa Iisalmessa jne. On ihanaa, kun pystyy ja saa palkita asiakkaitaan kaikella ylimääräisellä tapahtumalla, juuri siitäkin syystä, että kauppa on käynyt ja on virtaa suunnitella. Näin se vain tahtoo mennä. Kun asiakkaat ovat aktiivisia, on myyjäliikkeilläkin mahdollisuus tarjota enemmän!

Yhteistä hyvää..

2010-09-23T12:13:00.002+03:00

Olen aina ollut vähän jokapaikan höylä. Aina säätämässä ja vääntämässä kaikennäköistä. Luonteelleni hyvin tyypillistä ja tunnistettava oire on myös jatkuva muuttaminen ja remontointi. Olen laittanut mieleisekseni jo 3 taloa ja muutaman rivarin ja kerrostaloasunnon ja työn tehtyäni muuttanut ja ottanut uuden projektin. Nyt olemme muuttaneet pari vuotta taaksepäin mieheni kotipaikalle, joka on vanha maalaistalo. Hohhoijaa, helpommin sanottu kuin tehty! Jos Luoja suo, niin siinä on ihana projekti loppuelämäksi!

Sama tyyli jatkuu työrintamalla ja ikäänkuin omassa ei olisi tarpeeksi tekemistä, sekaannun myös muiden asioihin. Olen päättänyt, että haluan Pielavedestä virkeän kyläkeskuksen. Että asukkaille ja muillekin paikkakunnille viestittyisi ilmapiiri, että täällä tapahtuu ja tänne kannattaa tulla/jäädä asioimaan. Meillähän on aivan loistavat palvelut pieneksi paikkakunnaksi ja tämä sana pitäisi saada juurtumaan ihmisten mieliin lapsesta asti. Pielavesi ON toiminnan ja hyvien palveluiden keskus! Ja vanha sananparsi tähän väliin: yhteistyössä on voimaa! Siinä aisiassa minä olen koittanut kiusata yrittäjäkolleegoitakin.
Olen yrittänyt kerätä (ja kerännyt) keskustan yrittäjiä saman katon alle "koulutusiltoihin", missä voitaisiin pohtia yhdessä Pielaveden toimintaa ja tulevaisuutta. Järjestänyt yhteisiä tapahtumia, mihin kaikki voivat osallistua vapaaehtoisesti yms., yms....
Vastaanotto vaan välillä on todella masentavaa. Ymmärrän täysin, että yrittäjillä on työtä ihan omasta takaa, mutta järjestämällä jotain uutta ja innostavaa, että saataisin ihmismassat liikkeelle, ei varmasti tee kellekään pahaa. Ja rahasta nämä minun organisoimat tapahtumat eivät varmasti jää kiinni. Kaikki on jääneet 0-100€ haarukkaan. No sitten on taas nämä toiset, joilta saa kiitoksen, että edes yrittää ja lähtevät mukaan joko teeman innostamana tai säälistä. Paineet on kovat aina onnistumisen edessä lähinnä muiden osallistujien puolesta. Itseni mielestä kaikkien ei aina tarvitse olla täydellisiä suorituksia lopputulosta myöten, vaan tärkeintä on, että on edes yrittänyt. En tiedä miten helpossa on raha muille yrittäjille, mutta minä jos jään paikalleen odottamaan, että asiakkaat vaan soljuvat liikkeeseen päivä toisensa jälkeen, niin saan ehkä odotella kyllästymiseen (ja konkurssiin) asti. Pittää olla sitä tekemisen meininkiä, että pysyy virkeänä ja ihmisten mielessä. Meidät pienet kun saattaa niin äkkiä unohtaa! Teen toki myös omia juttuja ZaZasissa, mutta välillä olisi niin mukava touhuta yhdessä ja saada näkyvyyttä Pielavedelle.

Nyt työn alla on Halloweenilta..saa nähdä mitä tuleman pitää. Innosta pinkeänä odotan marraskuuta :DDD

Syksy saa jo tulla!

2010-07-30T11:43:00.002+03:00

Voi vitsi mikä kesä! Nyt se oli ihan oikeasti ja kesävaatteet menivät loppua kohden vähiin. On ollut kesiä, jolloin ei ole juuri tehnyt mieli hellevaatteita ostella..kun ei ole niitä helteitä näkynyt eikä kuulunut. Nyt niistä on saanut jo yliannostuksen ja tuntuu, että ihmiset alkavat olla jo tosi uupuneita.

Vuodenajoista ehdoton suosikkini on syksy ja pimenevät illat. Se on tässä kaupallakin aina uuden kauden alku, se isoin. Uusi koulunalkutavara on jo alkanutkin tulla sisään ja on ihana alkaa laittaa myymälöitä uuteen uskoon. Eikä aikaakaan, kun toppavaatteet tulevat..ja siitäpä se loppuvuosi alkaakin. Toppavaatteet tulevat nykyään aika aikaisin, melkein vielä helteitä pidellessä. Ja ne kyllä haetaankin ajoissa, että saa mieleisensä. Koot tahtovat olla aika lopussa, kun varsinainen tarve tulee ensilumien saapuessa. Näin se menee..

Pienenä yrittäjänä kiipeän laman vaikutuksen tekemästä kuopasta ylöspäin. Hitaasti, mutta varmasti! Koettelemukset ovat olleet hirveät, mutta onneksi tässä on ollut onnistumisiakin. Niinkuin esimerkiksi tämä kesä. Lomalaisia liikkui Pielavedellä paljon ..
Jos vielä on onnistunut syksy ja talvi, niin voi olla, että selviän! Olla yrittäjä tänä päivänä ei ole mikään itsestäänselvyys. Valtavia ostoskeskuksia, hypermarketteja ym. vastaan taistelu pienenä putiikkina tuntuu välillä mahdottomalta, mutta onneksi on ihmisiä, jotka arvostaa ostosten teon helppoutta ja palvelua, joka on saatavilla heti kun sitä tarvitsee. Pienestä liikkeestä tekee monesti myös aika ihmeellisiä löytöjä, kun ostot tekee yrittäjä itse, eikä ketju määrää mitä myyntiin tulee. Kannattaa siis aina välillä pistäytyä katselemassa, vaikkei juuri mitään ihan välttämättä tarvitsisikaan. Sieltä voi tehdä vaikka elämänsä löydön :)

Liikkeen pitää uudistua, oli pieni tai iso. Me pyrimme kehittämään jatkuvasti mallistoa kysyntää vastaavaksi. Uusia toimittajia on taas tulossa syksyksi, ihanaa uutta ilmettä mm. Clairelta!
Syksyn uusi juttu ZaZasissa on myös verkkokauppa. Sitä on kehitetty jo melkein vuosi ja nyt se vihdoin ja viimein olisi aukeamassa. Lomalaiset, jotka ovat tykästyneet valikoimiimme saa nyt ympärivuotista palvelua pelkkien lomien sijaan. Ja jospa sieltä joku uusikin asiakas poikisi. Paljon asioivat kuulemma verkossa nykyään lapsiperheet..hassua, itse en osaa sieltä kautta mitään tilata!

Ja sitten ei muuta kun sitä ihanaa, kaunista syksyä odottelemaan. Sitä odotellessa nautitaan vielä hetki ihan oikeasta kesästä, lämpimästä järvivedestä ja jäätelöstä :)

Kevättä rinnassa, tunteet pinnassa

2010-03-06T12:16:00.002+02:00

Olen toiveikas..ja väsynyt! Talven yli pääseminen tuntui välillä epätoivoiselta ja raskaalta. Onneksi kevätaurinko on jo joinain päivinä näyttäytynyt ja huomaa kyllä miten se vaikuttaa mieleen. Talven pelastus oli itse talvi. Nyt ei tarvitse yrittää pitää todella kallista talviulkoiluvaatetta varastossa kesän yli. Toppa on kutakuinkin myyty!

Asiakas kävi juuri etelämmästä Suomea ja kertoi, että heidän paikkakunnan lastenvaateliike lopettaa. En ihmettele, niin joutuu tekemään varmasti moni muukin. Toivottavasti ehtii itse tehdä lopettamispäätöksen, ennenkun se tekee joku muu itsensä puolesta. Tämä muu voi olla vaikka ystävämme verottaja, joka ystävällisesti hakee firman konkurssiin. "Palkkasin" tai itseasiassa sain konsultin TE-keskuksen kautta hätiin jo 08-09 vuodenvaihteessa. Sekin oli ehkäpä yksi näistä fiksuista ratkaisuistani ja pelastuksistani. (Suosittelen lämpimästi!)
Hän jos kuka on kuullut ja myötäelänyt yrityksien kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Lohdutukseksi hän kertookin välillä tositarinoita yritysten tilasta tänäpäivänä ja voin kertoa, että ei ole mitään mukavaa kuultavaa. Ainoa mukava asia niissä on se, että pahimpiin tapauksiin verrattuna asiani on sittenkin ihan hyvässä jamassa. Ja potku perseeseen!

Joka keskiviikon must-juttu on Pielavesi-Keitele-lehti. Tämän viikon tunteiden kohahduttaja oli nimimerkillä "kaupungista hupinsa hakeva" kirjoittaja, joka kehotti yrittäjiä hakemaan tukiaiset muualta kun oman kylän asukkailta. Oman kylän yrittäjät hänen mukaansa hinnoittelee tuotteensa jopa kolme kertaa kallimmaksi kuin lähikaupungit. Ohhoh sanon minä ja "vähän" voimallisemmin sanoi aika moni muu. Olisi mukava tietää mistä tämä kirjoittaja puhuu, koska yleistäähän tätä ei voi. Ei tuotteisiin, eikä yrittäjiinkään. On totta, että kaupungista voi löytyä yksittäisiä tuotteita, jotka ovat ns. vetonauloja. Asiakas astelee kauppaan vetonaulan perässä ja ostaa samalla monta muuta tuotetta, jotka ovat joko normaalihinnoiteltuja tai ylihinnoiteltuja..täytyyhän sen vetonaulan rahat jostain takaisin saada. Ja jotkut vetonaulat ovat hinnoiteltu niin houkutteleviksi, että ne ovat alle nettohinnoin. Käytännössä tarkoittaa sitä, että liike maksaa asiakkaille tuotteen hankkimisesta. Ja näitä vetonauloja on myös esim. meillä Pielavedellä, ei pelkästään kaupungeissa.
Itselläni näitä tämän kaltaisia vetonauloja ei ole ollut, vaan olen hinnoitellut tavarat myyjän suositushintojen mukaisesti, samat hinnat löytyvät siis kaikkialta maailmasta missä tuotteita vaan myydään. Ja onhan myös tuotteita, joita joku iso hypermarket ottaa 10 000 ja pieni paikallinen kauppa 10. Todennäköistä on, että nämä tuotteet ovat ostohinnoiltaan hypermarketille halvempia. Tämäkään ei kuitenkaan kerro sitä, että pienet ylihinnoittelee! Tämä "kaupungista hupinsa hakeva" on varmaankin ottanut huomioon nämä muut kustannukset mitä kaupunkiin asioikseen lähdöstä tulee. Näitä ei varmaan tarvitse erikseen luetella. Hyvät oman kylän asukkaat, käyttäkää ihmeessä niitä oman kylän palveluja, että ne säilyvät. Voin taat, että teitä ei omalla kylällä kuseteta vaan hyvää hyvyyttä ja oman työllistymisen eteen palvellaan.

vuoden alku..uuden alku

2010-01-17T16:25:00.004+02:00

Pidän kirjoittamisesta, siitä että saan purkaa ajatuksiani paperille..vain itselleni. Tätä tekstiä kirjoitan myös sillä mielellä, että kukaan ei sitä tule lukemaan. Ihan siksi, että olen avoin ja rehellinen, niin hyvässä kuin pahassa.

Vuosi 2010 pelottaa. 2009 oli suurta koittelemusta ja sen paikkaaminen vie aikansa. Lama iski suoraan kasvoihin. En todellakaan kuvitellut, että sen vaikutukset olisivat näin suuret. Myynti yksinkertaisesta vaan romahti heti tammikuun alusta kummassakin myymälässä. En edes ollut tukevasti jaloillani vielä alkutaipaleen sössimisistä ja nyt lähti kyllä totaalisesti jalat alta. Olen mennyt aikalailla kädestä suuhun koko ZaZasin alkutaipaleen. Lainoja on vielä reilusti ja pääomaa ei ole kertynyt, eikä tuota lottovoittoakaan ole kuulunut, että saisi vähän käyttöpääomaa. Niinpä pienetkin myynnin heilahtelut tuntuu selkänahassa.
Joku antoi palautetta valikoimien muutoksesta. Ei ole kuulemma valinnanvaraa, niinkuin aiempina vuosina. Ajattelin, että voi helvetti, nyt sen tietää kaikki. Huonosti menee! Kun loppuu raha, ei voi ostaa uutta tavaraa ja jos ei ole ole myyntiä, ei tule rahaa. Vaikutukset näkyy välittömästi.

Kävin jo aika syvällä masennuksen syövereissä, kunnes löin nyrkin pöytään ja huusin, että perkele, minuahan ei yhdet lamat kaada!! Päätin aloittaa taistelun, maksoi mitä maksoi. No omia voimiahan se eniten vaatii, työntekijöiltä ammattimaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Onneksi hekin uskovat yhtä 100%:sti tähän kuin minäkin.

Nyt kun uusi vuosi kääntyi, alkoi oikeastaan uusi kausi meilläkin. Vanhat laskut on saatu kutakuinkin maksettua ja uusia tehdään tiukalla budjetilla. Varmoja ostoja, joka rätti on saatava kiertoon, mikään ei voi jäädä seisomaan varastoon. Se olisi kohtalokasta ja kallista. Viimeisen päälle kukkaron nyörit tiukalla. Mistä vaan voi säästää, säästetään. Lehdessä oli Ylä-savon kehityksen kyselyn tuloksia mistä yrittäjät säästää. Oli ilmeistä, että se tehdään ensisijaisesti omasta palkasta. No niinhän minä olen tehnyt melkein viisi vuotta!

Olen melko siunattu, kun minulla on maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies. Palkkaa ei ole tästä minun leipätyöstä kuulunut. Kyllähän siitä välillä keskustelua on ja vähän kärkkäitä kommenttejakin olen saanut, mutta enemmän olisin ehkä ansainnut. Perhe voi hyvin ja leipä on joka päivä pöytään saatu. Suurin kiitos siitä kuuluu miehelleni. Toivottavasti voin joskus hyvittää tämän kaiken hänelle..

Paljoa ei tarvitsisi, itseasiassa kyse on hyvin vähästä, kun ei ole miljoonabisneksestä kyse. Olen joskus laskenut kuinka paljon Pielavedellä tarvitsisi jokaisen lapsiperheen hyödyntää palveluja kuukausitasolla ja vuositasolla. Summa on naurettavan pieni, mutta näköjään mahdoton. Palvelujen käyttö turvaisi liikkeen olemassaolon, tarjonnan monipuolisuuden ja yrittäjän oman toimeentulon. Ei muuta. Olen ollut alusta asti hyvin tietoinen, ettei ZaZasista tule kultakaivosta tekemälläkään, vaikka sitten kaikki kyläläiset käyttäisivätkin palveluita. Eikä se ole ollut tarkoitus eikä tavoitekaan. Vain työpaikka itselle ja leipä pöytään.

Toivon, että teen tänä uutena vuosikymmenenä oikeita ratkaisuja, että selviäisin tämän kamalan taantuman yli voittajana. Kolhuista en ole välttynyt, mutta kaatumaan minua ei ole vielä saatu. Rakastan työtäni, enkä haluaisi pettää uskollisia ihania asiakkaitani. Toivoisin niin, että saan jatkaa ja kasvaa lapsiasiakkaiteni myötä. Pohjatyötä olemme tehneet niin huolella ja kauan, että olisi todella sääli, jos kaikki loppuisi nyt.

Taistellaan yhdessä ja voitetaan tämä taantuma. Yksin en siihen pysty, vaan tarvitsen kipeästi teidän apuanne. Vain palveluja käyttämällä palvelut säilyy. Ja mitä enemmän niitä käytetään, sitä paremmin teitä voidaan palvella. Ei maksa mitään, jos käy edes pistäytymässä liikkeessä. Mitäänhän ei ole pakko ostaa, mutta voi sanoa edes yrittävänsä etsiä lapsilleen sopivaa oman kylän liikkeestä. Maksit, Prismat, Halpa-hallit ja Cittarit ei takuulla kaadu jos juuri sinä jätät yhden asian sinne hyllyyn, mutta pienet palvelevat erikoisliikkeet voi tehdä sen helposti. Toimintamme on niin vähästä kiinni, valitettavasti. Joskus..ihan vain joskus hieman harmaampina päivinä on mielessä käynyt, että mitä ihmettä minä oikein teen. Tämähän on ihan hullua! Mutta sitten taas muistan. On yksi maailman ihanimmista tunteista tuntea onnistuneensa elämän työssään. Kun pieni asiakas sanoo, että olen kiva tai että minulla on kauniita vaatteita, saa taas lisäpotkua yrittämiseen. On ihana saada tehdä jotain omaa ja omannäköistä. Tehdä asioita toisille, juuri niinkuin niitä haluaisi itselleenkin tehtävän.

Ja tässä sitä taas ollaan..täynnä intoa, että tästäkin vuodesta selvitään. Ensi vuonna mietitään, että olipa hirveä lama, seuraava tulee vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, jos mennään samalla aikajanalla kuin edeltäneissä. Siinä on välissä hyvin aikaa kerryttää käyttöpääomaa pahan päivän varalle. Nyt sitä ei ollut ja hirttosilmukka hiersi kaulaa joka päivä. Toivoisin pääseväni eroon siitä tunteesta. Kyllähän on pakko tulla päivä, jolloin minäkin saan huokaista..