Elämä voi muuttua hetkessä, jos on rohkeutta antaa sen muuttua ja on itse valmis muutokseen. Minun kohdallani näitä muutoksia on nyt 2 vuoden sisällä ollut ihan roppakaupalla. Tätä voi kai kutsua jo elämänmuutokseksi.
Yksi elämäni suurimpia päätöksiä oli ero miehestäni. Heinäkuussa tulee 2 vuotta siitä, kun asumusero astui voimaan. Aika on mennyt hirveän nopeasti ja vaikka aika on pitkä, kipuilen erosta vieläkin ajoittain. Edelleen nousee tunteet pintaan, kun muistaa miten kamalan raskas eroaika oli. Ei siitä uskonut selviävänsä. Arki on kuitenkin lähtenyt rullaamaan ja nyt on jo huomattavasti helpompi hengitellä.
En tiedä onko sattumaa vai linkittyykö nämä kaksi asiaa toisiinsa, mutta samoihin aikoihin, kun liitto alkoi olla lopuillaan, romahti yrityksen tilanne. Suuria ylä- ja alamäkiä oli jo tosin ennen sitä. Yksi iso ja raskas ylämäki oli vastassa 2007, kun laajensin kauppaa Iisalmeen ja aloitus ei mennytkään suunnitellusti. Siitä notkahduksesta selvittiin juuri siihen kuilun reunalle takaisin vuosien saatissa, kun tuli 2011 notkahdus.
Ei voi sanoa, että olisi jäänyt yrityksen puutteesta kiinni. Yritimme kaikkemme koko henkilökunnan voimin, että saisimme ZaZasin takaisin jaloilleen, mutta tilanne kehittyi vain huonompaan suuntaan. Loppujen lopuksi tämä hirveä alkuvuosi teki viimeisen silauksen. Nyt on vain yksinkertaisesti myönnettävä, että on tullut niin korkea seinä vastaan, että yritin mitä tahansa, niin en selviä siitä! Minulla ei henkilökohtaisesti ole enää mitään mahdollisuuksia jatkaa yritystä. Köysi on ollut niin kireällä kurkulla parin viimeisen vuoden ajan ja se on käsittämätöntä mitä kaikkea niin kauhea stressi saa aikaan kropassa. Näiden kaikkien syiden takia tein sen ainoan ja mahdollisen valinnan. Yritys on alasajettava ja pian. ZaZas Lastenvaateliike on viimeisen päivän minun nimissäni 25.5.2013.
Voin kertoa, että päätös ei ollut helppo. Olen rakentanut ZaZasia sydämellä kahdeksan vuoden ajan. Siinä on niin paljon hyvää! Rakastin työtäni ja asiakkaitani. Joka aamu oli ihanaa mennä töihin, keksiä uusia ideoita ja tehdä vaan työtään mistä pitää. Mutta viimeiset ajat oli paha olla. Aamulla ei olisi halunnut herätä, töihin ei olisi halunnut lähteä, kun ahdisti. Laskupino kasvoi ja ne alkoi olla joka yö mielessä ja unet jäi katkonaisiksi. Se on aika ahdistava tunne, kun tajuaa, että työstä on hävinnyt se tekemisen riemu ja mielekkyys. Tilalle on tullut pelko ja ahdistus. Tilanteen kiristyminen ei vain enää anna minulle mahdollisuutta jatkaa. En pääse enää aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Hyvä uutinen on, että ZaZasille on halukas jatkaja. Asiakkaan näkökannasta mikään ei juurikaan muutu. ZaZas jatkaa samalla nimellä ja samalla konseptilla. Kanta-asiakkuudet säilyvät ja kauppa Pielavedellä ennallaan, samoin verkkokauppa. Näiden muutosten vuoksi tämä välivaihe on tietenkin vähän huono, mutta onneksi vain pari kuukautta. Kesätavaraa ei tule, mutta uusi yrittäjä aloittaa täydellä teholla 1.8.2013, jolloin tavaraa tulee taas normaalisti.
Uusi yrittäjä pääsee aloittamaan toiminnan puhtaalta pöydältä ja uskon hänellä olevan kaikki mahdollisuudet lastenvaatekaupan pitämiseen Pielavedellä. Täällä onkin aivan ihana ja uskollinen asiakaskunta, jonka puolesta olen huojentunut, että heille pystytään jatkossakin tarjoamaan lastenvaatteet omalta kylältä. Meidän pitää muistaa, että vain palveluja käyttämällä palvelut säilyvät!
Uusi yrittäjä on tuttu ja turvallinen, paras asiantuntija ja asiakaspalvelija mikä tähän olisi voinut löytyä. Nimikin selviää teille ihan pian ;) Ja varmasti minäkin tulen aina tavalla tai toisella olemaan mukana toiminnassa, myös myyjänä auttamassa, kun sitä apua tarvitaan. Olen erittäin huojentunut, ettei ZaZas lopu kokonaan. Se valtava työ, mitä sen eteen on tehty, jatkuu. Olen iloinen uuden yrittäjän puolesta ja tunnen samalla suurta kiitollisuutta hänen päätöksestään.
No mutta..minun osaltani tämä ovi on suljettava. Uskon vahvasti siihen (on vähän pakko), että kun on rohkeutta sulkea ovi perässään, aukeaa monta uutta edessä. Ja juurikin näin minun kohdallani nyt kävi. Nopeammin kuin osasin kuvitellakaan.
Kirjoitin elämäni ensimmäisen CV:n ja pääsin haastatteluun, joka pidettiin eilen. Haastattelu oli klo 18. Yhdeksän jälkeen puhelimeni soi ja minua pyydettiin aukaisemaan alaovi (asun kerrostalossa). Saunan raikkaana ja erittäin hämmentyneenä kipittelin kylpytakissani (niin juuri SIINÄ kylpytakissa) aukaisemaan alaovea. Hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja oli vastassa kukkakimpin kanssa. Minut oli valittu Pielaveden Monitaitoset ry:n toiminnanjohtajaksi! Ja jotta odottavan aika ei olisi niin pitkä, he halusivat tuoda minulle ilouutisen heti samana iltana. Työ on haastava, mutta innostava ja täynnä mahdollisuuksia. Erityisen iloinen olen siitä, että sain töitä rakastamastani kunnasta - Pielavedeltä.
ZaZasista luopuminen on raskasta, mutta se, että pääsen tarttumaan uuteen vaativaan työhön heti, auttaa tässä vaiheessa jonkin verran ja se, että ZaZas jatkuu ja saan olla mukana jatkossakin mahdollisuuksien mukaan. Olen itkenyt silmät päästäni ja tuntenut niin suurta epäonnistumisen tunnetta yrityksen tilanteesta. Olen ollut todella masentunut ja epätoivoinen. Mutta sitten ymmärsin, kun ystävät ja lähimmäisenikin hieman potkivat: Tämä kaikki on vain materiaa. Tulen maksamaan todennäköisesti loppuikäni oppirahoja ajastani yrittäjänä, mutta uskokaa tai älkää, päivääkään en vaihtaisi pois. Olen saanut tältä yrittäjäajalta niin paljon, ettei sitä voi millään rahalla mitata. Olen yrittänyt kääntää tätä epäonnistumistani voitoksi ja niin kauan kun uskon siihen itse, kaikki on ihan hyvin. Voihan siihen olotilaan toki jäädä rypemäänkin, mutta ketä se hyödyttää? Minä en siihen suostu. Piste.
Asiat pitää laittaa puntariin ja huomata miten paljon elämässä on asioita, joista saa olla onnellinen. Olen aikaisemmissakin blogeissa puhunut niistä arjen pienistä onnellisuuksista, mutta nyt puhun noista isoimmista. Minulla on perusasiat kunnossa. Lapset ovat terveitä, ruokaa on pöydässä ja katto pään päällä. Ylimääräiseen ei ole varaa, mutta ei tarvitsekaan. Jos yksikään lapsistani sairastuisi vakavasti, ei millään muulla olisi enää mitään merkitystä. Terveyttä ei saa millään rahalla takaisin, yrityksen kaatumisesta lie selviää. Näillä eväillä aioin pärjätä velkataakasta huolimatta ja olla onnellinen siitä mitä minulla on.
Jotta ei menisi liian tunteelliseksi, niin paljastampa pikku jutun tähän loppuun. Kylpytakista, joka yllä otin vastaan nämä arvovieraat (jotka eivät onneksi sentään olleet kovat kaulassa) on tullut ystäväpiirissä jo käsite. Se on "vähän" reikäinen ja kulahtanut, mutta palvelee tarpeitani vielä oikein hyvin ja on yksinkertaisesti vaan niin mukava. Ensimmäistä kertaa tunsin suurta häpeää se ylläni, ottaessani vastaan onnitteluja alaovella. Tästä syystä keskustelessani vielä illalla kunnanjohtajan kanssa facebookissa, pyysin anteeksi epäsopivaa pukeutumistani. Lohdullinen kommentti tuli, että asu oli oikein hyvä ja sointui oivasti yhteen kukkakimpun värien kanssa. Tämä kommentti häivytti häpeääni siinä määrin, että lupaan rakkaat ystäväni, en hävitä tätä muotikappaletta seuraavaankaan 10 vuoteen. On se kuitenkin Adidas..aito!
Aurinkoista kesää! Olkaa rohkeita ja reippaita. Niillä eväillä mennään, mitä Luoja on meille antanut ja pärjätään varmasti vaikeimmistakin ajoista, kun asenne on kohdillaan!
