Olen toiveikas..ja väsynyt! Talven yli pääseminen tuntui välillä epätoivoiselta ja raskaalta. Onneksi kevätaurinko on jo joinain päivinä näyttäytynyt ja huomaa kyllä miten se vaikuttaa mieleen. Talven pelastus oli itse talvi. Nyt ei tarvitse yrittää pitää todella kallista talviulkoiluvaatetta varastossa kesän yli. Toppa on kutakuinkin myyty!
Asiakas kävi juuri etelämmästä Suomea ja kertoi, että heidän paikkakunnan lastenvaateliike lopettaa. En ihmettele, niin joutuu tekemään varmasti moni muukin. Toivottavasti ehtii itse tehdä lopettamispäätöksen, ennenkun se tekee joku muu itsensä puolesta. Tämä muu voi olla vaikka ystävämme verottaja, joka ystävällisesti hakee firman konkurssiin. "Palkkasin" tai itseasiassa sain konsultin TE-keskuksen kautta hätiin jo 08-09 vuodenvaihteessa. Sekin oli ehkäpä yksi näistä fiksuista ratkaisuistani ja pelastuksistani. (Suosittelen lämpimästi!)
Hän jos kuka on kuullut ja myötäelänyt yrityksien kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Lohdutukseksi hän kertookin välillä tositarinoita yritysten tilasta tänäpäivänä ja voin kertoa, että ei ole mitään mukavaa kuultavaa. Ainoa mukava asia niissä on se, että pahimpiin tapauksiin verrattuna asiani on sittenkin ihan hyvässä jamassa. Ja potku perseeseen!
Joka keskiviikon must-juttu on Pielavesi-Keitele-lehti. Tämän viikon tunteiden kohahduttaja oli nimimerkillä "kaupungista hupinsa hakeva" kirjoittaja, joka kehotti yrittäjiä hakemaan tukiaiset muualta kun oman kylän asukkailta. Oman kylän yrittäjät hänen mukaansa hinnoittelee tuotteensa jopa kolme kertaa kallimmaksi kuin lähikaupungit. Ohhoh sanon minä ja "vähän" voimallisemmin sanoi aika moni muu. Olisi mukava tietää mistä tämä kirjoittaja puhuu, koska yleistäähän tätä ei voi. Ei tuotteisiin, eikä yrittäjiinkään. On totta, että kaupungista voi löytyä yksittäisiä tuotteita, jotka ovat ns. vetonauloja. Asiakas astelee kauppaan vetonaulan perässä ja ostaa samalla monta muuta tuotetta, jotka ovat joko normaalihinnoiteltuja tai ylihinnoiteltuja..täytyyhän sen vetonaulan rahat jostain takaisin saada. Ja jotkut vetonaulat ovat hinnoiteltu niin houkutteleviksi, että ne ovat alle nettohinnoin. Käytännössä tarkoittaa sitä, että liike maksaa asiakkaille tuotteen hankkimisesta. Ja näitä vetonauloja on myös esim. meillä Pielavedellä, ei pelkästään kaupungeissa.
Itselläni näitä tämän kaltaisia vetonauloja ei ole ollut, vaan olen hinnoitellut tavarat myyjän suositushintojen mukaisesti, samat hinnat löytyvät siis kaikkialta maailmasta missä tuotteita vaan myydään. Ja onhan myös tuotteita, joita joku iso hypermarket ottaa 10 000 ja pieni paikallinen kauppa 10. Todennäköistä on, että nämä tuotteet ovat ostohinnoiltaan hypermarketille halvempia. Tämäkään ei kuitenkaan kerro sitä, että pienet ylihinnoittelee! Tämä "kaupungista hupinsa hakeva" on varmaankin ottanut huomioon nämä muut kustannukset mitä kaupunkiin asioikseen lähdöstä tulee. Näitä ei varmaan tarvitse erikseen luetella. Hyvät oman kylän asukkaat, käyttäkää ihmeessä niitä oman kylän palveluja, että ne säilyvät. Voin taat, että teitä ei omalla kylällä kuseteta vaan hyvää hyvyyttä ja oman työllistymisen eteen palvellaan.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
vuoden alku..uuden alku
Pidän kirjoittamisesta, siitä että saan purkaa ajatuksiani paperille..vain itselleni. Tätä tekstiä kirjoitan myös sillä mielellä, että kukaan ei sitä tule lukemaan. Ihan siksi, että olen avoin ja rehellinen, niin hyvässä kuin pahassa.
Vuosi 2010 pelottaa. 2009 oli suurta koittelemusta ja sen paikkaaminen vie aikansa. Lama iski suoraan kasvoihin. En todellakaan kuvitellut, että sen vaikutukset olisivat näin suuret. Myynti yksinkertaisesta vaan romahti heti tammikuun alusta kummassakin myymälässä. En edes ollut tukevasti jaloillani vielä alkutaipaleen sössimisistä ja nyt lähti kyllä totaalisesti jalat alta. Olen mennyt aikalailla kädestä suuhun koko ZaZasin alkutaipaleen. Lainoja on vielä reilusti ja pääomaa ei ole kertynyt, eikä tuota lottovoittoakaan ole kuulunut, että saisi vähän käyttöpääomaa. Niinpä pienetkin myynnin heilahtelut tuntuu selkänahassa.
Joku antoi palautetta valikoimien muutoksesta. Ei ole kuulemma valinnanvaraa, niinkuin aiempina vuosina. Ajattelin, että voi helvetti, nyt sen tietää kaikki. Huonosti menee! Kun loppuu raha, ei voi ostaa uutta tavaraa ja jos ei ole ole myyntiä, ei tule rahaa. Vaikutukset näkyy välittömästi.
Kävin jo aika syvällä masennuksen syövereissä, kunnes löin nyrkin pöytään ja huusin, että perkele, minuahan ei yhdet lamat kaada!! Päätin aloittaa taistelun, maksoi mitä maksoi. No omia voimiahan se eniten vaatii, työntekijöiltä ammattimaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Onneksi hekin uskovat yhtä 100%:sti tähän kuin minäkin.
Nyt kun uusi vuosi kääntyi, alkoi oikeastaan uusi kausi meilläkin. Vanhat laskut on saatu kutakuinkin maksettua ja uusia tehdään tiukalla budjetilla. Varmoja ostoja, joka rätti on saatava kiertoon, mikään ei voi jäädä seisomaan varastoon. Se olisi kohtalokasta ja kallista. Viimeisen päälle kukkaron nyörit tiukalla. Mistä vaan voi säästää, säästetään. Lehdessä oli Ylä-savon kehityksen kyselyn tuloksia mistä yrittäjät säästää. Oli ilmeistä, että se tehdään ensisijaisesti omasta palkasta. No niinhän minä olen tehnyt melkein viisi vuotta!
Olen melko siunattu, kun minulla on maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies. Palkkaa ei ole tästä minun leipätyöstä kuulunut. Kyllähän siitä välillä keskustelua on ja vähän kärkkäitä kommenttejakin olen saanut, mutta enemmän olisin ehkä ansainnut. Perhe voi hyvin ja leipä on joka päivä pöytään saatu. Suurin kiitos siitä kuuluu miehelleni. Toivottavasti voin joskus hyvittää tämän kaiken hänelle..
Paljoa ei tarvitsisi, itseasiassa kyse on hyvin vähästä, kun ei ole miljoonabisneksestä kyse. Olen joskus laskenut kuinka paljon Pielavedellä tarvitsisi jokaisen lapsiperheen hyödyntää palveluja kuukausitasolla ja vuositasolla. Summa on naurettavan pieni, mutta näköjään mahdoton. Palvelujen käyttö turvaisi liikkeen olemassaolon, tarjonnan monipuolisuuden ja yrittäjän oman toimeentulon. Ei muuta. Olen ollut alusta asti hyvin tietoinen, ettei ZaZasista tule kultakaivosta tekemälläkään, vaikka sitten kaikki kyläläiset käyttäisivätkin palveluita. Eikä se ole ollut tarkoitus eikä tavoitekaan. Vain työpaikka itselle ja leipä pöytään.
Toivon, että teen tänä uutena vuosikymmenenä oikeita ratkaisuja, että selviäisin tämän kamalan taantuman yli voittajana. Kolhuista en ole välttynyt, mutta kaatumaan minua ei ole vielä saatu. Rakastan työtäni, enkä haluaisi pettää uskollisia ihania asiakkaitani. Toivoisin niin, että saan jatkaa ja kasvaa lapsiasiakkaiteni myötä. Pohjatyötä olemme tehneet niin huolella ja kauan, että olisi todella sääli, jos kaikki loppuisi nyt.
Taistellaan yhdessä ja voitetaan tämä taantuma. Yksin en siihen pysty, vaan tarvitsen kipeästi teidän apuanne. Vain palveluja käyttämällä palvelut säilyy. Ja mitä enemmän niitä käytetään, sitä paremmin teitä voidaan palvella. Ei maksa mitään, jos käy edes pistäytymässä liikkeessä. Mitäänhän ei ole pakko ostaa, mutta voi sanoa edes yrittävänsä etsiä lapsilleen sopivaa oman kylän liikkeestä. Maksit, Prismat, Halpa-hallit ja Cittarit ei takuulla kaadu jos juuri sinä jätät yhden asian sinne hyllyyn, mutta pienet palvelevat erikoisliikkeet voi tehdä sen helposti. Toimintamme on niin vähästä kiinni, valitettavasti. Joskus..ihan vain joskus hieman harmaampina päivinä on mielessä käynyt, että mitä ihmettä minä oikein teen. Tämähän on ihan hullua! Mutta sitten taas muistan. On yksi maailman ihanimmista tunteista tuntea onnistuneensa elämän työssään. Kun pieni asiakas sanoo, että olen kiva tai että minulla on kauniita vaatteita, saa taas lisäpotkua yrittämiseen. On ihana saada tehdä jotain omaa ja omannäköistä. Tehdä asioita toisille, juuri niinkuin niitä haluaisi itselleenkin tehtävän.
Ja tässä sitä taas ollaan..täynnä intoa, että tästäkin vuodesta selvitään. Ensi vuonna mietitään, että olipa hirveä lama, seuraava tulee vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, jos mennään samalla aikajanalla kuin edeltäneissä. Siinä on välissä hyvin aikaa kerryttää käyttöpääomaa pahan päivän varalle. Nyt sitä ei ollut ja hirttosilmukka hiersi kaulaa joka päivä. Toivoisin pääseväni eroon siitä tunteesta. Kyllähän on pakko tulla päivä, jolloin minäkin saan huokaista..
Vuosi 2010 pelottaa. 2009 oli suurta koittelemusta ja sen paikkaaminen vie aikansa. Lama iski suoraan kasvoihin. En todellakaan kuvitellut, että sen vaikutukset olisivat näin suuret. Myynti yksinkertaisesta vaan romahti heti tammikuun alusta kummassakin myymälässä. En edes ollut tukevasti jaloillani vielä alkutaipaleen sössimisistä ja nyt lähti kyllä totaalisesti jalat alta. Olen mennyt aikalailla kädestä suuhun koko ZaZasin alkutaipaleen. Lainoja on vielä reilusti ja pääomaa ei ole kertynyt, eikä tuota lottovoittoakaan ole kuulunut, että saisi vähän käyttöpääomaa. Niinpä pienetkin myynnin heilahtelut tuntuu selkänahassa.
Joku antoi palautetta valikoimien muutoksesta. Ei ole kuulemma valinnanvaraa, niinkuin aiempina vuosina. Ajattelin, että voi helvetti, nyt sen tietää kaikki. Huonosti menee! Kun loppuu raha, ei voi ostaa uutta tavaraa ja jos ei ole ole myyntiä, ei tule rahaa. Vaikutukset näkyy välittömästi.
Kävin jo aika syvällä masennuksen syövereissä, kunnes löin nyrkin pöytään ja huusin, että perkele, minuahan ei yhdet lamat kaada!! Päätin aloittaa taistelun, maksoi mitä maksoi. No omia voimiahan se eniten vaatii, työntekijöiltä ammattimaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Onneksi hekin uskovat yhtä 100%:sti tähän kuin minäkin.
Nyt kun uusi vuosi kääntyi, alkoi oikeastaan uusi kausi meilläkin. Vanhat laskut on saatu kutakuinkin maksettua ja uusia tehdään tiukalla budjetilla. Varmoja ostoja, joka rätti on saatava kiertoon, mikään ei voi jäädä seisomaan varastoon. Se olisi kohtalokasta ja kallista. Viimeisen päälle kukkaron nyörit tiukalla. Mistä vaan voi säästää, säästetään. Lehdessä oli Ylä-savon kehityksen kyselyn tuloksia mistä yrittäjät säästää. Oli ilmeistä, että se tehdään ensisijaisesti omasta palkasta. No niinhän minä olen tehnyt melkein viisi vuotta!
Olen melko siunattu, kun minulla on maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies. Palkkaa ei ole tästä minun leipätyöstä kuulunut. Kyllähän siitä välillä keskustelua on ja vähän kärkkäitä kommenttejakin olen saanut, mutta enemmän olisin ehkä ansainnut. Perhe voi hyvin ja leipä on joka päivä pöytään saatu. Suurin kiitos siitä kuuluu miehelleni. Toivottavasti voin joskus hyvittää tämän kaiken hänelle..
Paljoa ei tarvitsisi, itseasiassa kyse on hyvin vähästä, kun ei ole miljoonabisneksestä kyse. Olen joskus laskenut kuinka paljon Pielavedellä tarvitsisi jokaisen lapsiperheen hyödyntää palveluja kuukausitasolla ja vuositasolla. Summa on naurettavan pieni, mutta näköjään mahdoton. Palvelujen käyttö turvaisi liikkeen olemassaolon, tarjonnan monipuolisuuden ja yrittäjän oman toimeentulon. Ei muuta. Olen ollut alusta asti hyvin tietoinen, ettei ZaZasista tule kultakaivosta tekemälläkään, vaikka sitten kaikki kyläläiset käyttäisivätkin palveluita. Eikä se ole ollut tarkoitus eikä tavoitekaan. Vain työpaikka itselle ja leipä pöytään.
Toivon, että teen tänä uutena vuosikymmenenä oikeita ratkaisuja, että selviäisin tämän kamalan taantuman yli voittajana. Kolhuista en ole välttynyt, mutta kaatumaan minua ei ole vielä saatu. Rakastan työtäni, enkä haluaisi pettää uskollisia ihania asiakkaitani. Toivoisin niin, että saan jatkaa ja kasvaa lapsiasiakkaiteni myötä. Pohjatyötä olemme tehneet niin huolella ja kauan, että olisi todella sääli, jos kaikki loppuisi nyt.
Taistellaan yhdessä ja voitetaan tämä taantuma. Yksin en siihen pysty, vaan tarvitsen kipeästi teidän apuanne. Vain palveluja käyttämällä palvelut säilyy. Ja mitä enemmän niitä käytetään, sitä paremmin teitä voidaan palvella. Ei maksa mitään, jos käy edes pistäytymässä liikkeessä. Mitäänhän ei ole pakko ostaa, mutta voi sanoa edes yrittävänsä etsiä lapsilleen sopivaa oman kylän liikkeestä. Maksit, Prismat, Halpa-hallit ja Cittarit ei takuulla kaadu jos juuri sinä jätät yhden asian sinne hyllyyn, mutta pienet palvelevat erikoisliikkeet voi tehdä sen helposti. Toimintamme on niin vähästä kiinni, valitettavasti. Joskus..ihan vain joskus hieman harmaampina päivinä on mielessä käynyt, että mitä ihmettä minä oikein teen. Tämähän on ihan hullua! Mutta sitten taas muistan. On yksi maailman ihanimmista tunteista tuntea onnistuneensa elämän työssään. Kun pieni asiakas sanoo, että olen kiva tai että minulla on kauniita vaatteita, saa taas lisäpotkua yrittämiseen. On ihana saada tehdä jotain omaa ja omannäköistä. Tehdä asioita toisille, juuri niinkuin niitä haluaisi itselleenkin tehtävän.
Ja tässä sitä taas ollaan..täynnä intoa, että tästäkin vuodesta selvitään. Ensi vuonna mietitään, että olipa hirveä lama, seuraava tulee vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, jos mennään samalla aikajanalla kuin edeltäneissä. Siinä on välissä hyvin aikaa kerryttää käyttöpääomaa pahan päivän varalle. Nyt sitä ei ollut ja hirttosilmukka hiersi kaulaa joka päivä. Toivoisin pääseväni eroon siitä tunteesta. Kyllähän on pakko tulla päivä, jolloin minäkin saan huokaista..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)