Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Sepä olisi taas vuosi vaihtunut..mihinköhän meni edellinen?! Melkoisen kiireen keskellä rämmitty viime vuosi tosiaan meni kuin elokuva pikakelauksella. Alkuvuotta varsinkin kun jälkeenpäin tarkastelee, niin ei haittaa kyllä yhtään, vaikka on mennytkin. Ja hups, lapset ovat päässeet kasvamaan yhtä nopeasti ohi silmien kuin muukin aika. Kropassa joskus tuntuu tämä ajan patina itselläänkin, selkä valittaa ja väsyttää entistä enemmän! Tämä kroppa vaatii ainakin 9h yöunet, että pysyy suht`järjissään. Aloin kyllä reagoida itsekin tuohon kropan valittamiseen niin, että meidän makuuhuoneen nurkkaa on komistanut vuodenvaihteesta lähtien kuntokeskus. Mies väitti sen jäävän huonekaluksi, jos vanhat merkit paikkansa pitää, mutta haluan väittää toista. Toivottavasti vielä kuukaudenkin jälkeen kiinnostaa repiä rautaa ja selkä natisisi vähemmän. Vieläkun saisi itsensä lenkille raittiiseen ulkoilmaan, niin hyvä. Se vaan tuntuu niin vastustamattoman vaikealta pitkien työpäivien jälkeen, varsinkin nyt kun on pilkkopimeää! Seli, seli...tältä se kuntosavotta aina kuulostaa!

Hieman koostetta jos ottaa viime vuodelta, niin vuoden innoittaja oli ja on hienosti onnistunut talvi ja lukuisat kiitokset valikoimasta ja palvelusta! Vuodenajanvaihtelut ovat juuri ne, mitkä pitää vaatebisneksen jaloillaan kausittain. Jos olisi vaan uskaltanut, niin toppaa ja villavaatetta olisi pitänyt olla paljon enemmän. Nyt sille on ollut kysyntää yli tarjonnan. Toissa talvi vaan teki ainakin minut niin varovaiseksi, ettei uskalla riskeerata ihan yltiömäisiin varastoihin, ettei käy taas köpelösti. Siitähän se minun alamäki silloin alkoi, kun sen vuoden kallis talvivarasto jäi käsiin. Eikä ole ihan pieniä investointeja, varsinkaan kun kaikki raha on kiinni varastossa. No tästä vahingosta viivastuneena pyrin olemaan fiksumpi jatkossa.
Vuoden lannistaja oli tilanne, jossa asiakas ei ollut tyytyväinen ostamaansa tuotteeseen. Reklamaatioitahan aina tulee ja aina on asiat saatu asiakasta miellyttävällä tavalla ratkaistua. Ne ovat ikäviä tilanteita, mutta valitettavasti niitäkin tulee, ihmisethän niitäkin (vaatteita) tekee. Ja jos tuotteessa on virhe, niin ei epäilystäkään, etteikö meiltä saisi täyttä kauppasummaa takaisin! Pienemmästäkin virheestä saa, olemme aina olleet hyvin joustavia näissä tilanteissa. Pääasia, että asiakkaalle jää hyvä mieli, vaikka on joutunut näkemään vaivaa palautuksessa. Mutta tämä tilanne oli toisenlainen. Asiakas halusi palauttaa käytetyn virheettömän tuotteen. Vastaus ei kieltämättä ollut käytetystä tuotteesta, että tottakai, ota uusi tilalle, jos ensimmäinen ei miellyttänytkään. Selvitin asiakkaalle, että hän on tehnyt ostopäätöksen haalaria sovittaessa ja maksaessa ja jos olisi tullut katumapäälle kotona uudestaan kokeillessa, niin tottakai olisimme vaihtaneet. Mutta haalari oli ollut ulkokäytössä useamman kerran ja katumapäälle tultiin vasta sitten. Sain puhelun tätä asiaa liittyen myös ensimmäistä kertaa elämässäni kuluttajavirastosta Asiallisesti mielestäni tilanteen hoisin, mutta asiakas viestitti myöhemmin, että meillä ei täällä sanaa asiakaspalvelu tunneta lainkaan. Höh, tämä on oikeasti painanut mieltä siitä lähtien. Meidän valttikortti on asiakaspalvelu ja siitä on aina ehdottomasti pidetty kiinni ja nyt tuli toisenlaista palautetta vastaan. Ei kai auta kun ottaa palaute vastaan ja oppia siitä. Asiakas ei ollut tyytyväinen tarjoukseeni hyvityksestä, eikä asiakaspalvelusta. Hyvitin haalarin kaikesta huolimatta, vaikka en olisi siihen velvollinen ollutkaan, joskus vaan on kaikkien kannalta näin parempi. Meitä ihmisiä on niin moneksi (onneksi) ja se tekeekin jokapäiväisestä asiakaspalvelusta haastavan. Pyrimme parantamaan kaikkia osa-alueitamme kuluvan vuoden aikana. Siinä yksi lupaukseni. Asiakaspalvelua, valikoimaa, ja ehkä luvassa on jotain yllättävääkin :)

Nyt menneenä syksynähän ZaZasilla tuli 5 vuotta täyteen. Sanovat tätä aikaa Kuolemanlaaksoksi, yrityksen kriittisemmäksi ajaksi. Jotenkin vaan minulla on pieni aavistus siitä, että tämä viisi vuotta ei ihan tässä minun tapauksessani riitä. Mutta viidessä vuodessa on kyllä ehtinyt tapahtua niin hirveästi, että ei ehkä monen yrityksen koko elinkaaressa tule tapahtumaan! Mutta mottoni onkin ollut, että mikä ei tapa, vahvistaa...ja asioilla on tapana järjestyä..näillä mennään! Erittäin antoisat ja vauhdikkaat, joskin myös aika raskaat viisi vuotta takanapäin ja uskallan väittää, että suunta on vain ylöspäin.

Olen saanut yllättävän monta puhelua ja sähköpostiyhteydenottoa lastenvaateyrittäjiksi aikovilta tai jo aloittaneilta. Tituleeraavat vanhaksi konkariksi :) Kyllä minua on hymyilyttänyt moinen nimike, itse kun tunnen olevani vasta aloittelijan saappaissa tässä vaativassa yritysmaailmassa. Jos vielä toiset viisi vuotta selviän ja olen voitonpuolella, niin sitten ehkä voin ottaa tuon vanhan konkarin kaikessa merkityksessään vastaan. Terveisiä vaan teille yhteyttä ottaneille, olette olleet mielessäni ja toivon teille kaikkea hyvää. Yhteen teistä en ole selvinnyt vielä vastaamaan, sen verran kiirettä on tämä aika. Mutta, jos haluat nopeita vastauksia, niin soita!

Uuden vuoden lupaukseni on, että tästä vuodesta tulee entistä parempi. Tavoitteeni edelliselle vuodelle oli saada ostovelat nollille vuodenvaihteeseen mennessä, mutta en onnistunut siinä! Nyt siis vielä tiukempi vaihde (jos se vain on mahdollista) päälle, ja sen on toteuduttava tänä vuonna! Olen luottavaisin mielin katse tulevassa. Asioilla kun on tapana järjestyä :)

Kuilun pohjalta kuilun reunalle!

Syksy on EHDOTTOMASTI paras vuodenaika! Saan jotain ihmeellistä energiaa luonnosta. Ehdin ihmetellä ja ihastella sitä aina työmatkoilla, jota kertyy 27-50km suuntaansa. Tekisi aina mieli pysähtyä mäennyppylälle ja jäädä ihastelemaan horisonttia, mutta siinä vaiheessa muistuu mieleen ainainen paha..kiire! Kiire töihin tai kiire kotiin lasten luokse.

Nyt syksyllä sekin kiire itseasiassa on ihan mukavaa kiirettä. Olen jotenkin vääränlainen kun kiireestä vasta alkaa adrenaliini virrata ja saan aikaiseksi vaikka mitä. Kiitolinja, matkahuolto, posti ja muut kuljetusfirmat jonottavat pihalle tyhjennysvuoroa ja tuovat parhaimmillaan reilusti oman pituuden yli laatikkokasoja pihamaalle. Kuorman purkua, lajittelua, hinnoittelua, esillepanoa..sitä se syksy työrintamalla on. Juu ja ainiin se tärkein:myynti! Olen niiiin iloinen, kun syksyisin kauppa uudistuu niin totaalisesti. Syksy ainakin minulle on juuri sitä kaupankäynnin aikaa. Ja siitä sopivasti soljutaan jo joulumyyntiin. Mikäs sen mukavampaa, kun kauppa käy ja luotto huomiseen taas alkaa olla mielessä :)

Minulla on pieni tuntuma, että ihmiset eivät enää ajattele taannoista taantumaa. Työpaikkoja on jo saatu takaisin ja enää ei pelätä. Tämä syksy on saanut minutkin nostettua kuilun syvimmistä syövereistä kuilun reunalle. Ostolaskupinoa on saatu kurottua kiinni, verot ovat ajatasalla (huh!) ja nyt vaan toivotaan, että kauppa kävisi edelleenkin, ettei humpsahdeta takaisin kuiluun! Kiinniottamista kuitenkin vielä on reilusti. Voitteko kuvitella, ostolaskut (juuri ne rästissä olevat) olivat vielä jonkin aikaa sitten n.kolmasosan koko liikevaihdosta!!!!!!! Epätoivo oli välillä aika valtava (no joo, on se välillä vieläkin), mutta eteenpäin rimpuillaan. Siitä kyllä välillä ihan itseänikin ihmettelen, että mistä se sisu ja kiukku on aina löytynyt. Yritys on viittä vaille kaatumasillaan, mutta sitten eikun puhelin sitkeästi käteen, maksusuunnitelmia laatimaan, ja toimimaan!! menot kuriin ja myyntiä paremmaksi ajatuksella: tästä ei ole suunta kun ylöspäin!

Ja nyt kun sitä adrenaliinia taas on, niin mitä ihmeellisimpiä ajatuksiakin on päässä. Niistä yksi on tuleva Halloween-ilta Pielavedellä, joulujuttuja, kaikennäköistä pientä ja isompaa Iisalmessa jne. On ihanaa, kun pystyy ja saa palkita asiakkaitaan kaikella ylimääräisellä tapahtumalla, juuri siitäkin syystä, että kauppa on käynyt ja on virtaa suunnitella. Näin se vain tahtoo mennä. Kun asiakkaat ovat aktiivisia, on myyjäliikkeilläkin mahdollisuus tarjota enemmän!

Yhteistä hyvää..

Olen aina ollut vähän jokapaikan höylä. Aina säätämässä ja vääntämässä kaikennäköistä. Luonteelleni hyvin tyypillistä ja tunnistettava oire on myös jatkuva muuttaminen ja remontointi. Olen laittanut mieleisekseni jo 3 taloa ja muutaman rivarin ja kerrostaloasunnon ja työn tehtyäni muuttanut ja ottanut uuden projektin. Nyt olemme muuttaneet pari vuotta taaksepäin mieheni kotipaikalle, joka on vanha maalaistalo. Hohhoijaa, helpommin sanottu kuin tehty! Jos Luoja suo, niin siinä on ihana projekti loppuelämäksi!

Sama tyyli jatkuu työrintamalla ja ikäänkuin omassa ei olisi tarpeeksi tekemistä, sekaannun myös muiden asioihin. Olen päättänyt, että haluan Pielavedestä virkeän kyläkeskuksen. Että asukkaille ja muillekin paikkakunnille viestittyisi ilmapiiri, että täällä tapahtuu ja tänne kannattaa tulla/jäädä asioimaan. Meillähän on aivan loistavat palvelut pieneksi paikkakunnaksi ja tämä sana pitäisi saada juurtumaan ihmisten mieliin lapsesta asti. Pielavesi ON toiminnan ja hyvien palveluiden keskus! Ja vanha sananparsi tähän väliin: yhteistyössä on voimaa! Siinä aisiassa minä olen koittanut kiusata yrittäjäkolleegoitakin.
Olen yrittänyt kerätä (ja kerännyt) keskustan yrittäjiä saman katon alle "koulutusiltoihin", missä voitaisiin pohtia yhdessä Pielaveden toimintaa ja tulevaisuutta. Järjestänyt yhteisiä tapahtumia, mihin kaikki voivat osallistua vapaaehtoisesti yms., yms....
Vastaanotto vaan välillä on todella masentavaa. Ymmärrän täysin, että yrittäjillä on työtä ihan omasta takaa, mutta järjestämällä jotain uutta ja innostavaa, että saataisin ihmismassat liikkeelle, ei varmasti tee kellekään pahaa. Ja rahasta nämä minun organisoimat tapahtumat eivät varmasti jää kiinni. Kaikki on jääneet 0-100€ haarukkaan. No sitten on taas nämä toiset, joilta saa kiitoksen, että edes yrittää ja lähtevät mukaan joko teeman innostamana tai säälistä. Paineet on kovat aina onnistumisen edessä lähinnä muiden osallistujien puolesta. Itseni mielestä kaikkien ei aina tarvitse olla täydellisiä suorituksia lopputulosta myöten, vaan tärkeintä on, että on edes yrittänyt. En tiedä miten helpossa on raha muille yrittäjille, mutta minä jos jään paikalleen odottamaan, että asiakkaat vaan soljuvat liikkeeseen päivä toisensa jälkeen, niin saan ehkä odotella kyllästymiseen (ja konkurssiin) asti. Pittää olla sitä tekemisen meininkiä, että pysyy virkeänä ja ihmisten mielessä. Meidät pienet kun saattaa niin äkkiä unohtaa! Teen toki myös omia juttuja ZaZasissa, mutta välillä olisi niin mukava touhuta yhdessä ja saada näkyvyyttä Pielavedelle.

Nyt työn alla on Halloweenilta..saa nähdä mitä tuleman pitää. Innosta pinkeänä odotan marraskuuta :DDD

Syksy saa jo tulla!

Voi vitsi mikä kesä! Nyt se oli ihan oikeasti ja kesävaatteet menivät loppua kohden vähiin. On ollut kesiä, jolloin ei ole juuri tehnyt mieli hellevaatteita ostella..kun ei ole niitä helteitä näkynyt eikä kuulunut. Nyt niistä on saanut jo yliannostuksen ja tuntuu, että ihmiset alkavat olla jo tosi uupuneita.

Vuodenajoista ehdoton suosikkini on syksy ja pimenevät illat. Se on tässä kaupallakin aina uuden kauden alku, se isoin. Uusi koulunalkutavara on jo alkanutkin tulla sisään ja on ihana alkaa laittaa myymälöitä uuteen uskoon. Eikä aikaakaan, kun toppavaatteet tulevat..ja siitäpä se loppuvuosi alkaakin. Toppavaatteet tulevat nykyään aika aikaisin, melkein vielä helteitä pidellessä. Ja ne kyllä haetaankin ajoissa, että saa mieleisensä. Koot tahtovat olla aika lopussa, kun varsinainen tarve tulee ensilumien saapuessa. Näin se menee..

Pienenä yrittäjänä kiipeän laman vaikutuksen tekemästä kuopasta ylöspäin. Hitaasti, mutta varmasti! Koettelemukset ovat olleet hirveät, mutta onneksi tässä on ollut onnistumisiakin. Niinkuin esimerkiksi tämä kesä. Lomalaisia liikkui Pielavedellä paljon ..
Jos vielä on onnistunut syksy ja talvi, niin voi olla, että selviän! Olla yrittäjä tänä päivänä ei ole mikään itsestäänselvyys. Valtavia ostoskeskuksia, hypermarketteja ym. vastaan taistelu pienenä putiikkina tuntuu välillä mahdottomalta, mutta onneksi on ihmisiä, jotka arvostaa ostosten teon helppoutta ja palvelua, joka on saatavilla heti kun sitä tarvitsee. Pienestä liikkeestä tekee monesti myös aika ihmeellisiä löytöjä, kun ostot tekee yrittäjä itse, eikä ketju määrää mitä myyntiin tulee. Kannattaa siis aina välillä pistäytyä katselemassa, vaikkei juuri mitään ihan välttämättä tarvitsisikaan. Sieltä voi tehdä vaikka elämänsä löydön :)

Liikkeen pitää uudistua, oli pieni tai iso. Me pyrimme kehittämään jatkuvasti mallistoa kysyntää vastaavaksi. Uusia toimittajia on taas tulossa syksyksi, ihanaa uutta ilmettä mm. Clairelta!
Syksyn uusi juttu ZaZasissa on myös verkkokauppa. Sitä on kehitetty jo melkein vuosi ja nyt se vihdoin ja viimein olisi aukeamassa. Lomalaiset, jotka ovat tykästyneet valikoimiimme saa nyt ympärivuotista palvelua pelkkien lomien sijaan. Ja jospa sieltä joku uusikin asiakas poikisi. Paljon asioivat kuulemma verkossa nykyään lapsiperheet..hassua, itse en osaa sieltä kautta mitään tilata!

Ja sitten ei muuta kun sitä ihanaa, kaunista syksyä odottelemaan. Sitä odotellessa nautitaan vielä hetki ihan oikeasta kesästä, lämpimästä järvivedestä ja jäätelöstä :)

Kevättä rinnassa, tunteet pinnassa

Olen toiveikas..ja väsynyt! Talven yli pääseminen tuntui välillä epätoivoiselta ja raskaalta. Onneksi kevätaurinko on jo joinain päivinä näyttäytynyt ja huomaa kyllä miten se vaikuttaa mieleen. Talven pelastus oli itse talvi. Nyt ei tarvitse yrittää pitää todella kallista talviulkoiluvaatetta varastossa kesän yli. Toppa on kutakuinkin myyty!

Asiakas kävi juuri etelämmästä Suomea ja kertoi, että heidän paikkakunnan lastenvaateliike lopettaa. En ihmettele, niin joutuu tekemään varmasti moni muukin. Toivottavasti ehtii itse tehdä lopettamispäätöksen, ennenkun se tekee joku muu itsensä puolesta. Tämä muu voi olla vaikka ystävämme verottaja, joka ystävällisesti hakee firman konkurssiin. "Palkkasin" tai itseasiassa sain konsultin TE-keskuksen kautta hätiin jo 08-09 vuodenvaihteessa. Sekin oli ehkäpä yksi näistä fiksuista ratkaisuistani ja pelastuksistani. (Suosittelen lämpimästi!)
Hän jos kuka on kuullut ja myötäelänyt yrityksien kanssa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Lohdutukseksi hän kertookin välillä tositarinoita yritysten tilasta tänäpäivänä ja voin kertoa, että ei ole mitään mukavaa kuultavaa. Ainoa mukava asia niissä on se, että pahimpiin tapauksiin verrattuna asiani on sittenkin ihan hyvässä jamassa. Ja potku perseeseen!

Joka keskiviikon must-juttu on Pielavesi-Keitele-lehti. Tämän viikon tunteiden kohahduttaja oli nimimerkillä "kaupungista hupinsa hakeva" kirjoittaja, joka kehotti yrittäjiä hakemaan tukiaiset muualta kun oman kylän asukkailta. Oman kylän yrittäjät hänen mukaansa hinnoittelee tuotteensa jopa kolme kertaa kallimmaksi kuin lähikaupungit. Ohhoh sanon minä ja "vähän" voimallisemmin sanoi aika moni muu. Olisi mukava tietää mistä tämä kirjoittaja puhuu, koska yleistäähän tätä ei voi. Ei tuotteisiin, eikä yrittäjiinkään. On totta, että kaupungista voi löytyä yksittäisiä tuotteita, jotka ovat ns. vetonauloja. Asiakas astelee kauppaan vetonaulan perässä ja ostaa samalla monta muuta tuotetta, jotka ovat joko normaalihinnoiteltuja tai ylihinnoiteltuja..täytyyhän sen vetonaulan rahat jostain takaisin saada. Ja jotkut vetonaulat ovat hinnoiteltu niin houkutteleviksi, että ne ovat alle nettohinnoin. Käytännössä tarkoittaa sitä, että liike maksaa asiakkaille tuotteen hankkimisesta. Ja näitä vetonauloja on myös esim. meillä Pielavedellä, ei pelkästään kaupungeissa.
Itselläni näitä tämän kaltaisia vetonauloja ei ole ollut, vaan olen hinnoitellut tavarat myyjän suositushintojen mukaisesti, samat hinnat löytyvät siis kaikkialta maailmasta missä tuotteita vaan myydään. Ja onhan myös tuotteita, joita joku iso hypermarket ottaa 10 000 ja pieni paikallinen kauppa 10. Todennäköistä on, että nämä tuotteet ovat ostohinnoiltaan hypermarketille halvempia. Tämäkään ei kuitenkaan kerro sitä, että pienet ylihinnoittelee! Tämä "kaupungista hupinsa hakeva" on varmaankin ottanut huomioon nämä muut kustannukset mitä kaupunkiin asioikseen lähdöstä tulee. Näitä ei varmaan tarvitse erikseen luetella. Hyvät oman kylän asukkaat, käyttäkää ihmeessä niitä oman kylän palveluja, että ne säilyvät. Voin taat, että teitä ei omalla kylällä kuseteta vaan hyvää hyvyyttä ja oman työllistymisen eteen palvellaan.

vuoden alku..uuden alku

Pidän kirjoittamisesta, siitä että saan purkaa ajatuksiani paperille..vain itselleni. Tätä tekstiä kirjoitan myös sillä mielellä, että kukaan ei sitä tule lukemaan. Ihan siksi, että olen avoin ja rehellinen, niin hyvässä kuin pahassa.

Vuosi 2010 pelottaa. 2009 oli suurta koittelemusta ja sen paikkaaminen vie aikansa. Lama iski suoraan kasvoihin. En todellakaan kuvitellut, että sen vaikutukset olisivat näin suuret. Myynti yksinkertaisesta vaan romahti heti tammikuun alusta kummassakin myymälässä. En edes ollut tukevasti jaloillani vielä alkutaipaleen sössimisistä ja nyt lähti kyllä totaalisesti jalat alta. Olen mennyt aikalailla kädestä suuhun koko ZaZasin alkutaipaleen. Lainoja on vielä reilusti ja pääomaa ei ole kertynyt, eikä tuota lottovoittoakaan ole kuulunut, että saisi vähän käyttöpääomaa. Niinpä pienetkin myynnin heilahtelut tuntuu selkänahassa.
Joku antoi palautetta valikoimien muutoksesta. Ei ole kuulemma valinnanvaraa, niinkuin aiempina vuosina. Ajattelin, että voi helvetti, nyt sen tietää kaikki. Huonosti menee! Kun loppuu raha, ei voi ostaa uutta tavaraa ja jos ei ole ole myyntiä, ei tule rahaa. Vaikutukset näkyy välittömästi.

Kävin jo aika syvällä masennuksen syövereissä, kunnes löin nyrkin pöytään ja huusin, että perkele, minuahan ei yhdet lamat kaada!! Päätin aloittaa taistelun, maksoi mitä maksoi. No omia voimiahan se eniten vaatii, työntekijöiltä ammattimaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Onneksi hekin uskovat yhtä 100%:sti tähän kuin minäkin.

Nyt kun uusi vuosi kääntyi, alkoi oikeastaan uusi kausi meilläkin. Vanhat laskut on saatu kutakuinkin maksettua ja uusia tehdään tiukalla budjetilla. Varmoja ostoja, joka rätti on saatava kiertoon, mikään ei voi jäädä seisomaan varastoon. Se olisi kohtalokasta ja kallista. Viimeisen päälle kukkaron nyörit tiukalla. Mistä vaan voi säästää, säästetään. Lehdessä oli Ylä-savon kehityksen kyselyn tuloksia mistä yrittäjät säästää. Oli ilmeistä, että se tehdään ensisijaisesti omasta palkasta. No niinhän minä olen tehnyt melkein viisi vuotta!

Olen melko siunattu, kun minulla on maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies. Palkkaa ei ole tästä minun leipätyöstä kuulunut. Kyllähän siitä välillä keskustelua on ja vähän kärkkäitä kommenttejakin olen saanut, mutta enemmän olisin ehkä ansainnut. Perhe voi hyvin ja leipä on joka päivä pöytään saatu. Suurin kiitos siitä kuuluu miehelleni. Toivottavasti voin joskus hyvittää tämän kaiken hänelle..

Paljoa ei tarvitsisi, itseasiassa kyse on hyvin vähästä, kun ei ole miljoonabisneksestä kyse. Olen joskus laskenut kuinka paljon Pielavedellä tarvitsisi jokaisen lapsiperheen hyödyntää palveluja kuukausitasolla ja vuositasolla. Summa on naurettavan pieni, mutta näköjään mahdoton. Palvelujen käyttö turvaisi liikkeen olemassaolon, tarjonnan monipuolisuuden ja yrittäjän oman toimeentulon. Ei muuta. Olen ollut alusta asti hyvin tietoinen, ettei ZaZasista tule kultakaivosta tekemälläkään, vaikka sitten kaikki kyläläiset käyttäisivätkin palveluita. Eikä se ole ollut tarkoitus eikä tavoitekaan. Vain työpaikka itselle ja leipä pöytään.

Toivon, että teen tänä uutena vuosikymmenenä oikeita ratkaisuja, että selviäisin tämän kamalan taantuman yli voittajana. Kolhuista en ole välttynyt, mutta kaatumaan minua ei ole vielä saatu. Rakastan työtäni, enkä haluaisi pettää uskollisia ihania asiakkaitani. Toivoisin niin, että saan jatkaa ja kasvaa lapsiasiakkaiteni myötä. Pohjatyötä olemme tehneet niin huolella ja kauan, että olisi todella sääli, jos kaikki loppuisi nyt.

Taistellaan yhdessä ja voitetaan tämä taantuma. Yksin en siihen pysty, vaan tarvitsen kipeästi teidän apuanne. Vain palveluja käyttämällä palvelut säilyy. Ja mitä enemmän niitä käytetään, sitä paremmin teitä voidaan palvella. Ei maksa mitään, jos käy edes pistäytymässä liikkeessä. Mitäänhän ei ole pakko ostaa, mutta voi sanoa edes yrittävänsä etsiä lapsilleen sopivaa oman kylän liikkeestä. Maksit, Prismat, Halpa-hallit ja Cittarit ei takuulla kaadu jos juuri sinä jätät yhden asian sinne hyllyyn, mutta pienet palvelevat erikoisliikkeet voi tehdä sen helposti. Toimintamme on niin vähästä kiinni, valitettavasti. Joskus..ihan vain joskus hieman harmaampina päivinä on mielessä käynyt, että mitä ihmettä minä oikein teen. Tämähän on ihan hullua! Mutta sitten taas muistan. On yksi maailman ihanimmista tunteista tuntea onnistuneensa elämän työssään. Kun pieni asiakas sanoo, että olen kiva tai että minulla on kauniita vaatteita, saa taas lisäpotkua yrittämiseen. On ihana saada tehdä jotain omaa ja omannäköistä. Tehdä asioita toisille, juuri niinkuin niitä haluaisi itselleenkin tehtävän.

Ja tässä sitä taas ollaan..täynnä intoa, että tästäkin vuodesta selvitään. Ensi vuonna mietitään, että olipa hirveä lama, seuraava tulee vasta kahdenkymmenen vuoden päästä, jos mennään samalla aikajanalla kuin edeltäneissä. Siinä on välissä hyvin aikaa kerryttää käyttöpääomaa pahan päivän varalle. Nyt sitä ei ollut ja hirttosilmukka hiersi kaulaa joka päivä. Toivoisin pääseväni eroon siitä tunteesta. Kyllähän on pakko tulla päivä, jolloin minäkin saan huokaista..